Pinta-alavektori

testwikistä
Versio hetkellä 23. maaliskuuta 2024 kello 13.43 – tehnyt imported>Ardakaz (growthexperiments-addlink-summary-summary:1|1|0)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyöreän, tasomaisen levyn pinta-alavektori 𝐒

Pinta-alavektori tai suunnattu pinta-ala on rajoitetulle tasopinnalle määriteltävä vektorisuure, jonka suunta on pintaa vastaan kohtisuorassa ja jonka suuruus on pinnan pinta-ala. Jos tasopinnan pinta-ala on A ja sillä on yksikkönormaali (pintaa vastaan kohtisuora yksikkövektori) 𝐧^, niin sen pinta-alavektori on

𝐒=A𝐧^.[1][2]

Suunnistuvan pinnan pinta-alavektori

Suunnistuvan pinnan yksikkönormaalit

Pinta-alavektori voidaan määritellä myös muille kuin tasomaisille pinnoille. Jos pinta 𝒮3 on sileä, sille voidaan määrittää jokaisessa pisteessä kaksi yksikkönormaalia, 𝐧^1 ja 𝐧^2, jotka ovat toistensa vastavektorit (𝐧^1=𝐧^2). Pinta on suunnistettu, kun yksikkönormaaliksi valitaan toinen näistä vektorikentistä 𝐧^1:𝒮3 tai 𝐧^2:𝒮3.[3] Tällöin pinnalle kiinnittyy myös positiivinen kiertosuunta: jos pinnan reunakäyrää pitkin kulkemalla pinta on koko ajan vasemmalla puolella, on kyseinen puoli pinnan positiivinen puoli.[4]

Jos U2on avoin joukko ja pinnalla 𝒮 on parametriesitys 𝒮=𝐫(U) jokaisessa pisteessä 𝐱=𝐫(𝐮)𝒮, niin pinnan yksikkönormaalit ovat

𝐧^1,2(𝐱)=±𝐫(𝐮)x1×𝐫(𝐮)x2𝐫(𝐮)x1×𝐫(𝐮)x2.[3][5]

Mikäli pinta 𝒮 voidaan esittää funktion f:U,f(x,y)=z kuvaajan avulla, ovat yksikkönormaalit

𝐧^1,2(x,y)=±𝐢fx(x,y)𝐣fy(x,y)+𝐤1+(fx(x,y))2+(fy(x,y))2.[3][5]

Etumerkki + vastaa suunnistetun pinnan positiivisen puolen yksikkönormaalia.[5]

Myös paloittain sileät rajoitetut pinnat voidaan suunnistaa edellä esitettyjen yksikkönormaalien avulla. Tällöin pinnan 𝒮 pitää olla muotoa

𝒮=(k=1m𝒮k)𝒮0,

missä joukot 𝒮k ovat keskenään pistevieraita ja 𝒮0 sisältyy äärellisen monen sileän Jordanin käyrän yhdisteeseen. Pinta 𝒮 on tällöin suunnistuva, jos jokaisen osan 𝒮1,,𝒮m reuna on paloittain sileä umpinainen Jordanin käyrä. Tällöin pinta 𝒮 on suunnistettu, jos osat 𝒮1,,𝒮m suunnistetaan siten, että kahden eri osan positiiviset kiertosuunnat ovat vastakkaiset niiden yhteisellä reunakäyrällä.[6]

Möbiuksen nauha on hyvä esimerkki pinnasta, joka ei ole suunnistuva, koska sillä on vain yksi puoli.[4]

Pintaelementtivektori

Yksikköpallo on paloittain sileä pinta, joka koostuu pallon ylä- ja alapuolikkaista 𝒮1 ja 𝒮2 sekä puolikkaita yhdistävästä ympyrärenkaasta 𝒮0. Pallopinta voidaan suunnistaa valitsemalla yksikkönormaalin suunta kummallakin puolikkaalla esimerkiksi pinnan ulkopuolelle. Huomaa tällöin pintaelementtivektorin suunta.

Jos U2 on avoin joukko ja 𝒮3 on suunnistuva pinta, joka voidaan esittää parametrien u ja v avulla 𝐫:U3,𝐫(u,v), niin pinnalle 𝒮 voidaan määritellä jokaisessa sen pisteessä differentiaalinen pintaelementtivektori

d𝐒=𝐧^dS=±(𝐫u×𝐫v)dudv,

missä 𝐧^=𝐧^1 tai 𝐧^=𝐧^2 riippuen pinnan suunnistuksessa tehdystä valinnasta. dS=|𝐫u×𝐫v|dudv on pinnan differentiaalinen pinta-ala-alkio.[5]

Mikäli pinta 𝒮 voidaan esittää implisiittisesti funktion G(x,y,z)=0 kuvaajana, voidaan pintaelementtivektori kirjoittaa

d𝐒=±G(x,y,z)G3(x,y,z)dxdy,

missä G3 on vektorin G z-komponentti.[5] Ts. G3(x,y,z)=G(x,y,z)𝐤. Etumerkki ± valitaan siten, että pinnan 𝒮 suunnistus on haluttu. Esimerkiksi jos G3>0 ja pinnan positiivisen puolen halutaan olevan positiivisen z-akselin suuntaan, valitaan etumerkki +.[5]

Mikäli pinta 𝒮 voidaan esittää funktion f:U,f(x,y)=z kuvaajana, voidaan pintaelementtivektori kirjoittaa

d𝐒=±(𝐢fx(x,y)𝐣fy(x,y)+𝐤)dxdy,

missä etumerkki ± valitaan kuten edellä.[5]

Esimerkkejä

Suorakulmion muotoisen tasopinnan pinta-alavektori

xy-tasossa makaavan suorakulmion pinta-alavektori 𝐒

Suorakulmio makaa

xy

-tasossa siten, että sitä rajoittavat suorat

x=0

,

x=a

,

y=0

ja

y=b

(

a,b>0

). Suorakulmio on taso, jota kuvaa funktio

f:[0,a]×[0,b],f(x,y)=0

. Näin ollen sen yksikkönormaalit ovat

𝐧^1,2(x,y)=±𝐢fx(x,y)𝐣fy(x,y)+𝐤1+(fx(x,y))2+(fy(x,y))2=±𝐤.

Jos valitaan pinnan positiiviseksi puoleksi positiivisen z-akselin puoli, on suunnistetun pinnan yksikkönormaali 𝐧^=𝐤. Pinta-alavektori on tällöin

𝐒=A𝐧^=ab𝐤.

Pinta-alavektori ristitulon avulla

Vektorien 𝐚 ja 𝐛 virittämän suunnikkaan pinta-alavektori on niiden ristitulovektori

Tarkastellaan 3:n vektoreita 𝐚 ja 𝐛. Mikäli nämä vektorit ovat lineaarisesti riippumattomia (eli ei-yhdensuuntaisia), ne virittävät suunnikkaan, jonka sivujen pituudet ovat 𝐚 ja 𝐛. Vektorien välillä on mitattavissa kulma θ]0,π[. Suunnikkas on pinta, jolla on parametriesitys 𝐫(u,v)=u𝐚+v𝐛, missä 0u1 ja 0v1. Suunnikkaan yksikkönormaalit ovat tällöin

𝐧^1,2(u,v)=±𝐫(u,v)u×𝐫(u,v)v𝐫(u,v)u×𝐫(u,v)v=±𝐚×𝐛𝐚×𝐛.

Vektorien 𝐚 ja 𝐛 virittämän suunnikkaan pinta-ala on

A=𝐚𝐛sinθ.

Positiivisen puolen valinnasta riippuen suunnikkaan pinta-alavektori on tällöin

𝐒=A𝐧^=±𝐚𝐛sinθ𝐚×𝐛𝐚×𝐛.

Toisaalta ristitulon määritelmän mukaan 𝐚×𝐛=𝐚𝐛sinθ, joten

𝐒=±𝐚×𝐛.

Suunnistus määrää lopulta yksikkönormaalin suunnan, mutta valitsemalla ristitulovektorin suunta positiiviseksi puoleksi saadaan

𝐒=𝐚×𝐛.

Pallopinnan pintaelementtivektori

R-säteisen, origokeskisen pallon pintaa kuvaa karteesisissa koordinaateissa yhtälö x2+y2+z2=R2. Muodostetaan pallopinta 𝒮 siten, että se koostuu kahdesta puolikkaasta, avoimesta puolipallon pinnasta 𝒮1 (yläpuoli, jossa z>0) ja 𝒮2(alapuoli, jossa z<0) sekä näitä yhdistävästä R-säteisestä ympyrärenkaasta 𝒮0. Tällöin 𝒮=𝒮1𝒮2𝒮0 ja se on paloittain sileänä pintana suunnistuva. Kiinnitetään pinnan positiivinen puoli pallon ulkopuolelle.

Geometrian kannalta on hyödyllistä parametrisoida pinta käyttäen pallokoordinaattikuvausta

{x=Rcosϕcosθy=Rsinϕcosθz=Rsinθ,

missä ϕ]0,2π[ ja θ]π2,π2[.[7]

Pinnan 𝒮 parametriesitys on

𝐫(ϕ,θ)=Rcosϕcosθ𝐢+Rsinϕcosθ𝐣+Rsinθ𝐤.

Pintaelementtivektori on tällöin

d𝐒=±(𝐫ϕ×𝐫θ)dϕdθ=±((Rsinϕcosθ𝐢+Rcosϕcosθ𝐣)×(Rcosϕsinθ𝐢Rsinϕsinθ𝐣+Rcosθ𝐤))dϕdθ=±(R2cosϕcos2θ𝐢+R2sinϕcos2θ𝐣+R2sinθcosθ𝐤)dϕdθ=±(cosϕcosθ𝐢+sinϕcosθ𝐣+sinθ𝐤)R2cosθdϕdθ

Koska cosϕcosθ𝐢+sinϕcosθ𝐣+sinθ𝐤=1, niin vektori cosϕcosθ𝐢+sinϕcosθ𝐣+sinθ𝐤 kelpaa yksikkönormaaliksi. Valitsemalla positiivinen etumerkki saadaan pinnan ulkopuolelle osoittava yksikkönormaali. Merkitään cosϕcosθ𝐢+sinϕcosθ𝐣+sinθ𝐤=𝐞^. Siis pallopinnan 𝒮 pintaelementtivektori jokaisessa pinnan pisteessä on

d𝐒=(cosϕcosθ𝐢+sinϕcosθ𝐣+sinθ𝐤)R2cosθdϕdθ=R2cosθdϕdθ𝐞^.



Katso myös

Lähteet

Malline:Viitteet

  1. Malline:Verkkoviite
  2. Malline:Kirjaviite
  3. 3,0 3,1 3,2 Malline:Kirjaviite
  4. 4,0 4,1 Knight, s. 898−899
  5. 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 5,6 Knight, s. 901−902
  6. Purmonen, s. 111
  7. Purmonen, s. 47