Magneettivuo

testwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Magneettivuo kuvaa magneettikentän voimakkuutta havainnollistavien, kuvitteellisten kenttäviivojen kokonaismäärää tietyn pinnan läpi.

Magneettivuo (tunnus Φ tai täsmällisemmin erotuksena muusta vuosta ΦB tai ΦM) on magnetismin määrää kuvaava suure, magneettivuon tiheyden vuo tietyn pinnan läpi. Magneettivuon yksikkö SI-järjestelmässä on weber (1 Wb = 1 V·s = 108 Mx). Magneettivuo ilmaisee pinnan läpi kulkevien magneettikentän kenttäviivojen lukumäärän, kun magneettivuon tiheys ilmaisee niiden tiheyden[1].

Yleisesti magneettivuo pinnan A läpi saadaan magneettivuon tiheyden B pintaintegraalina[2][3]

Φ=A𝐁d𝐀.

Mikäli magneettivuon tiheys on vakio ja vektori B muodostaa kulman ϕ tasopinnan A normaalivektorin kanssa, magneettivuo saadaan kaavasta[2]

Φ=|𝐁|Acosϕ.

Kelan sisällä magneettivuo on verrannollinen itseisinduktanssiin L, virtaan I ja kierrosten lukumäärään N seuraavasti:

Φ=LIN.

Maxwellin II laki

Gaussin laki magneettikentille (Maxwellin II laki) integraalimuodossa esitettynä kertoo, että magneettivuo jokaisen umpinaisen pinnan läpi häviää[1]:

Φ=𝐁d𝐀=0.

Laki voidaan esittää myös differentiaalimuodossa, jonka mukaan magneettivuon tiheyden lähteisyys kaikkialla on nolla[1]:

𝐁(𝐫)=0

Esitettynä differentiaalimuodossa laki siis lausuu, että magneettisia monopoleja ei ole ja integraalimuodossa, että kenttäviivoilla ei ole alkua eikä loppua vaan ne ovat umpinaisia silmukoita [1].

Katso myös

Lähteet

Malline:Viitteet

Kirjallisuutta

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 Malline:Kirjaviite
  2. 2,0 2,1 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä EV ei löytynyt
  3. Malline:Kirjaviite