Lp-avaruus

testwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matematiikassa Lp-avaruudet ovat funktioavaruuksia, jotka ovat p-normilla varustettujen äärellisulotteisten vektoriavaruuksien luonnollisia yleistyksiä.

Lp-avaruuksia kutsutaan myös Lebesgue-avaruuksiksi Henri Lebesguen mukaan [1], joskin Bourbakin[2] mukaan ne esitteli ensimmäisenä Riesz[3].

Lp-avaruudet ovat tärkeitä Banach-avaruuksia funktionaalianalyysissä ja siten tärkeitä topologisia vektoriavaruuksia. Niillä on sovelluksia fysiikassa, tilastotieteessä, taloustieteessä, tekniikassa ja muilla aloilla.

Motivaatio

Eri p-normien yksikköympyröiden kuvaajia (eli pisteet, joihin origista piirretyn vektorin p-normi on 1').
Yksikköympyrä (superellipsi) p = 3/2 -normilla

Tässä osiossa määritellään reaaliset äärellisulotteiset Lp-avaruudet eli Lp-normit reaaliselle vektoriavaruudelle Rn. Kahden vektorin summa avaruudessa Rn määritellään

 (x1,x2,,xn)+(y1,y2,,yn)=(x1+y1,x2+y2,,xn+yn),

ja skalaarilla (eli reaaliluvulla) λ kertominen

 λ(x1,x2,,xn)=(λx1,λx2,,λxn).

Vektorin x = (x1, x2, …, xn) pituus määritellään yleensä Euklidisella normilla

 x2=(x12+x22++xn2)1/2,

mutta on monia erilaisia tapoja määritellä vektorin x pituus. Jos p on reaaliluku, p ≥ 1, niin vektorin x Lp-normi määritellään

 xp=(|x1|p+|x2|p++|xn|p)1/p.

Näin ollen L2 on tavallinen Euklidinen normi ja etäisyys L1 on koordinaattien erojen summa).

Tämä on tapana laajentaa arvolle p = ∞ määrittelemällä

 x=max{|x1|,|x2|,,|xn|},

mikä on sama kuin raja-arvo Lp-normista, kun p lähestyy ääretöntä.

Voidaan todistaa, että kaikilla arvoilla p ≥ 1 tämä määritelmä toteuttaa kaikki "pituusmitan" eli normin määritelmän ehdot.

Millä tahansa arvolla p ≥ 1 avaruus Rn varustettuna Lp-normilla (eli p-normilla) on Banach-avaruus.

Kun 0 < p < 1

Astroidi eli yksikköympyrä p = 2/3 -metriikassa

Avaruudessa Rn, kun n > 1, kaava

 xp=(|x1|p+|x2|p++|xn|p)1/p

ei toteuta kolmioepäyhtälöä, joten se ei ole normi. Silti funktio

dp(x,y)=i=1n|xiyi|p

määrittelee metriikan eli etäisyysmitan. Metrisesta avaruudesta (Rn, dp) käytetään merkintää ℓnp. Tämä metriikka määrittelee saman topologian kuin tavallinenkin topologia; kyseinen avaruus on lokaalisti konveksi topologinen vektoriavaruus, vaikka sen yksikköpallo onkin konkaavi.

p-avaruudet Malline:Anchor

Malline:Pääartikkeli

Tämä p-normi voidaan yleistää jonoille eli vektoreille, joilla on äärettömän monta koordinaattia (komponenttia). Näin syntyvästä avaruudesta käytetään nimitystä p. Tämän erikoistapauksia ovat:

  • 1, niiden absoluuttisesti summautuvien jonojen avaruus eli niiden jonojen, joiden muodostama sarja on absoluuttisesti konvergoiva,
  • 2, neliösummautuvien jonojen avaruus, tärkeä Hilbert-avaruus, ja
  • , rajoitettujen jonojen avaruus.

Tämä p-normi määritellään

 xp=(|x1|p+|x2|p++|xn|p+|xn+1|p+)1/p.

Jos normi on ääretön, x ei kuulu avaruuteen p.

Vastaavasti ∞-normi määritellään

 x=sup(|x1|,|x2|,,|xn|,|xn+1|,).

Voidaan todistaa, että

 x=limpxp,

jos oikea puoli on äärellinen tai vasen puoli on ääretön. Kaikki nämä ℓp-avaruudet ovat Banach-avaruuksia.

Alla esitetään kaikkien yleisin tapaus, jossa vektorit x ovatkin funktioita f ja niillä voi olla miten paljon "koordinaatteja" tahansa, jopa ylinumeroituva määrä. Tällöin normin määritelmässä tietenkin korvataan summa integraalilla. Onhan summa vain Lebesguen integraalin erikoistapaus.

Lp-avaruudet

Olkoon 1 ≤ p < ∞ ja olkoon (S, Σ, μ) mitta-avaruus. p(S,μ)-avaruus (ei normiavaruus ja eri asia kuin Lp-avaruus) on kaikkien niiden mitallisten funktioiden SC (tai SR) joukko, joiden itseisarvon p:nnen potenssin integraali on äärellinen eli

fp:=(S|f|pdμ)1/p<.

Tämä avaruus on vektoriavaruus operaatioilla

(f+g)(x)=f(x)+g(x)   ja   (λf)(x)=λf(x)

kaikilla skalaareilla λ.

Minkowskin epäyhtälö sanoo, että kolmioepäyhtälö pätee normille || . ||p. Niinpä tämä avaruus p(S,μ) on seminormiavaruus. Siitä saadaan Banach-avaruus Lp(S,μ) samaistamalla toisiinsa ne funktiot, joiden erotuksen seminormi on nolla eli jotka eroavat toisistaan vain nollamitallisessa joukossa. Siis Lp(S,μ) on

Lp(S,μ):=p(S,μ)/N,

missä

N:=ker(p)={f:f=0 μ- melkein kaikkialla}.

Avaruus L(S, μ) määritellään vastaavasti essential supremum -normilla

f:=inf{C0:|f(x)|C melkein kaikilla x}.

Jälleen

f=limpfp,

jos fL(S, μ) ∩ Lq(S, μ) jollain q < ∞.

Arvoilla 1 ≤ p ≤ ∞ avaruus Lp(S, μ) on Banach-avaruus. Rieszin-Fischerin lause sanoo, että se on täydellinen.

Usein avaruuden nimi lyhennetään Lp(μ) tai Lp.

Kaikki yllä esitetty pätee myös yleisille Bochner-avaruuksille eli sellaisten funktioiden Lp-avaruuksille, joiden arvot eivät ole reaali- tai kompleksilukuja vaan jonkin tietyn Banach-avaruuden alkioita. Eräille muunarvoisillekin funktioille osa yllä esitetystä on yleistetty.

Erikoistapauksia

Kuten ℓ2-avaruus, myös avaruus L2 on luokkansa ainoa Hilbert-avaruus (ja ainoa, jonka normi on yhteensopiva jonkin sisätulon kanssa). Kompleksiarvoisille funktioille L2-sisätulo määritellään

f,g=Sf(x)g(x)dμ(x).

Kompleksitapauksessa L on kommutatiivinen C*-algebra.

p-avaruudet (1 ≤ p ≤ ∞) ovat erikoistapaus Lp-avaruuksista, jossa joukko S on positiivisten kokonaislukujen joukko N ja mitta μ on lukumäärämitta. Yleisemminkin mille tahansa joukolle S avaruutta L p lukumäärämitalla merkitään ℓp(S).

Mikä tahansa Hilbert-avaruus on lineaarisesti isomorfinen avaruuden ℓ2(V) kanssa, missä V on mainitun Hilbert-avaruuden Hilbert-kanta tai mikä tahansa sen kanssa yhtä mahtava joukko.

Lähteet

Viitteet

Malline:Viitteet

  1. Dunford & Schwartz, 1958, III.3
  2. Bourbaki 1987
  3. Riesz 1910