Lebesguen–Stieltjesin integraali

testwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lebesguen–Stieltjesin integraali on integraali, jonka tunnistaa merkintätavasta

abf(x)dg(x),

missä f ja g ovat funktioita. Sitä voidaan pitää yleistyksenä sekä Lebesguen integraalista että Riemannin–Stieltjesin integraalista.[1] Lebesgue-Stieltjes-integraalilla on sovelluksia esimerkiksi todennäköisyyslaskennassa, erityisesti stokastisten prosessien alalla.

Lebesgue-Stieltjes-integraalin muodollinen määrittely

Integraalina Lebesgue-Stieltjes-integraali on määriteltävissä tietyn numeroituvasti additiivisen positiivisen mitan suhteen. Tässä määritellään kyseinen mitta.

Olkoon a,b, a<b, funktio g:[a,b] kasvava ja oikealta jatkuva sekä raja-arvo

g(t)=limstg(s)=limstg(s)

kaikissa pisteissä t[a,b] olemassa.

Olkoon [α,β][a,b]. Määritellään joukkofunktio mg kaavalla mg((α,β])=g(β)g(α). Tällöin mg on laajennettavissa numeroituvasti additiiviseksi positiiviseksi mitaksi, joka on määritelty kaikilla välin [a,b] Borel-joukoilla. Samaistetaan jatkossa tämä mitta joukkofunktion mg kanssa.

Mitallisen funktion f:[a,b] Lebesgue-Stieltjes-integraali on sen integraali mitalla mg, eli yli määrittelyjoukkonsa se on mittaintegraalina

[a,b]fdmg.

Sille käytetään kuitenkin merkintää

abf(x)dg(x).

Funktiota f kutsutaan integrandiksi ja funktiota g integraattoriksi.

Lebesgue-Stieltjes-integraali laajennetaan vielä määritellyiksi integraattoreille, jotka ovat rajoitetusti heilahtelevia. Jos g on rajoitetusti heilahteleva, on sille olemassa hajotelma g=g1g2, missä g1 ja g2 ovat kasvavia funktioita [a,b]. Tällöin määritellään

abf(x)dg(x)=abf(x)dg1(x)abf(x)dg2(x).

Lebesgue-Stieltjes-integraalille erityisiä ominaisuuksia

Lebesgue-Stieltjes-integraali on integraalin perusominaisuuksien mukaan automaattisesti lineaarikuvaus integrandinsa suhteen, mutta se on sitä myös integraattorinsa suhteen, toisin sanoen bilineaarinen:

abf(x)d(α1g1(x)+α2g2(x))=α1abf(x)dg1(x)+α2abf(x)dg2(x).

Lebesgue-Stieltjes-integraalia voidaan pitää yleistyksenä Riemannin integraalista. Jos integraattori on identiteettifunktio, niin integraali supistuu funktion f Riemannin integraaliksi yli välin [a,b]:

abf(x)d(Id(x))=abf(x)dx

olettaen, että f on Riemann-integroituva.

Jos g on derivoituva sekä f ja g ovat Riemann-integroituvia, niin Lebesgue-Stieltjes-integraalin arvon voi laskea Riemannin integraalina. Tällöin nimittäin pätee kaava

abf(x)dg(x)=abf(x)g(x)dx.

Jos funktiolla g on epäjatkuvuuskohta pisteessä c[a,b] ja se on muualla derivoituva sekä muut edelliset oletukset pätevät, niin

abf(x)dg(x)=acf(x)g(x)dx+cbf(x)g(x)dx+f(c)(limxc+g(x)limxcg(x)).

Yleisemmässä tapauksessa Lebesgue-Stieltjes-integraalin arvot voi laskea numeerisesti. Jos f on vasemmalta jatkuva, rajoitetusti heilahteleva ja rajoitettu, niin

abf(x)dg(x)=limni=1nf(xin)(g(xi+1n)g(xin)),

missä a=x1n<x2n<<xnn=b on tihentyvä jono välin [a,b] jakoja, eli max{xi+1nxin|i=1,,n1}0, kun n.

Katso myös

Lähteet

Malline:Viitteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

  1. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä m1 ei löytynyt