Laplace-muunnos

testwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laplace-muunnos (Laplacen muunnos) on eräs yleisimmin käytetyistä integraalimuunnoksista. Muunnoksella on käytännön sovelluksia monilla fysiikan osa-alueilla, erityisesti elektroniikassa sekä matematiikassa todennäköisyyslaskennassa. Laplace-muunnosta voidaan käyttää myös differentiaaliyhtälöiden alkuarvotehtävien ratkaisemiseen.[1]

Mielivaltaisen funktion f(t), joka on määritelty kaikilla t>0, Laplace-muunnos määritellään integraalina:

F(s)={f(t)}=0estf(t)dt,


missä 0=limϵ+0ϵ.[1] Joskus käytetään myös kaksipuolista muotoa:

{f(t)}=estf(t)dt


Yleisessä tapauksessa muunnoksen argumentti s on kompleksiluku: s=σ1+iσ2, missä i on imaginääriyksikkö ja σ1,σ2. Laplace-muunnoksen käänteismuunnos tunnetaan Bromwichin integraalina. Se on kompleksinen integraali:

f(t)=1{F(s)}=12πiγiγ+iestF(s)ds


Laplace-muunnoksen ominaisuuksia

{af(t)+bg(t)}=aF(s)+bG(s)


{f(t)*g(t)}=F(s)G(s)


  • Signaalinkäsittelyssä käytännöllinen on alku- ja loppuarvoteoreema:
limt0f(t)=limssF(s)


lims0sF(s)=limtf(t)


  • Erityisen kiintoisa on funktion derivaatan Laplace-muunnos:
{dfdt}=s{f(t)}f(0)[2]


Tämän ominaisuuden avulla differentiaaliyhtälö voidaan muuttaa algebralliseksi yhtälöksi, jonka ratkaiseminen on tyypillisesti paljon differentiaaliyhtälöä yksinkertaisempaa.

Yleensä on Laplace-muunnosta käytettäessä kätevää käyttää valmiita muunnoskaavoja, joita on taulukoitu erilaisille funktioille. Seuraavassa on keskeisimpiä:[2],[3]

Funktio Laplace-muunnos Rajoitteet
1 1s s>0
eax 1sa s>max{a,0}
xn n!sn+1 s>0
sin(ax) as2+a2 s>0
cos(ax) ss2+a2 s>0
sinh(ax) as2a2 s>0
cosh(ax) ss2a2 s>0


Katso myös

Lähteet

Malline:Viitteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Malline:Tynkä/Matematiikka