Virtafunktio

testwikistä
Versio hetkellä 11. marraskuuta 2023 kello 12.06 – tehnyt imported>Ipr1Bot (Vaihdetaan nykyiseen viitemallineeseen)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Virtafunktion tasa-arvokäyrät ovat virtauksen virtaviivoja. Kuvassa on virtaukseen asetetun sylinterin ympärille muodostuvia virtaviivoja.

Virtafunktio on kaksiulotteisen ja kokoonpuristumattoman virtaavan fluidin nopeutta kuvaava funktio. Virtafunktio on apuväline virtauksen jatkuvuusyhtälön sekä Navierin−Stokesin yhtälöiden ratkaisemiseen pienentämällä muuttujien lukumäärä yhteen.[1] Virtafunktion geometrinen tulkinta liittyy virtauksen virtaviivoihin: virtaviivat ovat viivoja, joiden kohdalla virtauksen virtafunktion arvo on vakio.[1]

Määritelmä

Tarkastellaan virtauksen nopeusvektorikenttää 𝐯(x,y,z)=vx(x,y,z)𝐢+vy(x,y,z)𝐣+vz(x,y,z)𝐤. Virtausta kuvaava jatkuvuusyhtälö on

ρt+(ρ𝐯)=0,[2]

missä

ρ on virtaavan fluidin tiheys,
t on aika ja
on osittaisdifferentiaalioperaattori ''nabla''.

Tässä muodossaan jatkuvuusyhtälössä on neljä muuttujaa: x, y, z ja t. Tarkoituksena on vähentää muuttujien määrää ensin kahteen. Tätä varten virtauksen pitää täyttää tiettyjä yksinkertaistavia ehtoja. Yleisin ehto on se, että virtaus on kaksiulotteista ja kokoonpuristumatonta.[1] Jos oletetaan, että nämä ehdot täyttyvät xy-tasossa, niin pätee

vxx+vyy=0.

Määritellään nyt virtafunktio ψ(x,y) siten, että sama yhtälö voidaan kirjoittaa

x(ψy)+y(ψx)=0.

Toisin sanoen virtafunktio on määriteltävä siten, että

{vx=ψyvy=ψx,

jolloin virtauksen nopeus saa muodon

𝐯=𝐢ψy𝐣ψx.[1]

Mikäli fluidin virtaus on kaksiulotteista ja kokoonpuristumatonta ja sen nopeus on määritelty napakoordinaatein 𝐯(r,θ)=vr(r,θ)𝐞^r+vθ(r,θ)𝐞^θ, on virtafunktio määriteltävä siten, että

{vr=1rψθvθ=ψr.[1]

Sylinterikoordinaatit

Olkoon nyt fluidin virtaus kolmiulotteista ja kokoonpuristumatonta siten, että sen nopeus on vain säteittäistä ja z-akselin suuntaista: 𝐯(r,θ,z)=vr(r,θ,z)𝐞^r+vz(r,θ,z)𝐤. Tällöin virtauksen virtafunktio on määriteltävä siten, että

{vr=1rψzvz=1rψr.[1]

Kokoonpuristuva virtaus

Virtafunktio voidaan määritellä myös kaksiulotteiselle virtaukselle, jossa tiheys ei pysy vakiona. xy-tasossa jatkuvuusyhtälöstä tulee tällöin

x(ρvx)+y(ρvy)=0.[1]

Nyt virtafunktio määritellään yksinkertaisesti siten, että

{ρvx=ψyρvy=ψx.[1]

Virtafunktion ominaisuuksia

Virtaviiva

Kaksiulotteisen virtauksen virtaviivoja ovat ne käyrät, jotka ovat kaikkialla virtauksessa sen nopeusvektorin tangentin suuntaisia. Nämä käyrät noudattavat yhtälöä

dxvx=dyvy,[3]

eli vxdyvydx=0. Sijoittamalla virtafunktio tähän yhtälöön saadaan

ψxdx+ψydy=0.

Toisaalta yhtälön vasen puoli on ketjusäännön nojalla virtafunktion differentiaali:

dψ=ψxdx+ψydy.

Virtafunktion differentiaalille siis pätee

dψ=0,

eli virtafunktion arvo on vakio virtaviivalla.[1] Virtafunktion geometrinen tulkinta on siis se, että sen tasa-arvokäyrät ovat virtauksen virtaviivoja.

Tilavuusvuo

Malline:Pääartikkeli

Virtafunktio on fysikaalinen tulkinta on virtaukseen kuvitellun tarkkailupinnan differentiaalisen pienen alueen läpi kulkeva tilavuusvuo dΦV=(𝐯𝐧^)dA=dψ. Kolmiulotteinen tarkkailupinta on tässä kuvattu ylhäältä päin.

Virtafunktion fysikaalinen tulkinta liittyy virtauksen tilavuusvuohon

ΦV

(jota ei pidä sekoittaa virtaamaan). Kuvitellaan kaksiulotteiseen ja kokoonpuristumattomaan virtaukseen tarkkailupinta, joka on pystysuorassa virtaukseen nähden ja jonka korkeus

z

-akselin suunnassa on 1. Tilavuusvuo tarkkailupinnan differentiaalisen pienen alan läpi on

dΦV=(𝐯𝐧^)dA,[1]

missä

𝐧^=𝐢dxds𝐣dyds

on pinnan yksikkönormaali. Korvataan nopeusvektori virtafunktiolla, jolloin

dΦV=(𝐢ψy𝐣ψx)(𝐢dyds𝐣dxds)1ds=ψxdx+ψydy=dψ

Kahden virtaviivan, s1 ja s2, rajoittaman tarkkailupinnan osan läpi kulkeutuva tilavuusvuo on tällöin virtafunktioiden erotus:

ΦV=s1s2(𝐯𝐧^)dA=s1s2dψ=ψ(s2)ψ(s1).[1]

Sovelluksia

Roottori

Malline:Pääartikkeli

Kaksiulotteisen, kokoonpuristumattoman virtauksen nopeusvektorikentän roottori saadaan virtafunktion ja Laplacen operaattorin avulla:

×𝐯(x,y)=𝐤2ψ(x,y),[1]

jossa 𝐤 on karteesisen koordinaatiston positiivisen z-akselin suuntainen yksikkövektori.

Malline:Pääartikkeli

Virtaavan fluidin liikemääräyhtälö, eli Navierin−Stokesin yhtälö on

ρd𝐯dt=ρ𝐠p+μ2𝐯,[2]

missä

𝐠 on putoamiskiihtyvyys,
p on paine ja
μ on fluidin viskositeetti.

Kun sovelletaan Navierin−Stokesin yhtälöä kaksiulotteiseen ja kokoonpuristumattomaan virtaukseen sekä otetaan roottori yhtälön kummaltakin puolelta, saadaan yhtälö, joka kuvaa virtauksen virtafunktiota ψ:

ψyx(2ψ)ψxy(2ψ)=ν2(2ψ),[1]

missä ν=μ/ρ on fluidin kinemaattinen viskositeetti. Näin saadaan yhtälö, jossa on vain muuttuja ψ. Toisaalta varjopuolena on se, että näin saatu yhtälö on neljännen kertaluvun osittaisdifferentiaaliyhtälö, jonka ratkaiseminen on, mikäli edes mahdollista, ainakin työlästä.

Laplacen yhtälö

Malline:Pääartikkeli

Eräs tärkeä virtafunktion sovellus on kaksiulotteinen, kokoonpuristumaton, kitkaton ja pyörteetön virtaus, jossa siis on edellisten oletusten lisäksi ν=0 ja ×𝐯=0. Tätä virtausta kuvaa Laplacen yhtälö

2ψ=0.[1]


Lähteet

Malline:Viitteet