Eulerin–Mascheronin vakio

testwikistä
Versio hetkellä 12. joulukuuta 2024 kello 19.54 – tehnyt imported>Väkertelijä
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eulerin–Mascheronin vakio on matemaattinen vakio, jota käytetään pääosin lukuteoriassa. Se määritellään harmonisen sarjan ja luonnollisen logaritmin erotuksen raja-arvona:

γ=limn[(k=1n1k)lnn]=1(1x1x)dx.

Vakiota merkitään yleensä pienellä kreikkalaisella kirjaimella γ (gamma), ja sen likiarvo 20 desimaalin tarkkuudella on 0,57721566490153286061. Ei tiedetä, onko γ rationaali- vai irrationaaliluku. Vakiota kutsutaan myös joskus Eulerin vakioksi, mutta sitä ei pidä sekoittaa e:n, joka tunnetaan paremmin Neperin lukuna, kanssa.

Eulerin–Mascheronin vakio esiintyy muun muassa gammafunktion tulokaavassa, luonnollisen logaritmin Laplacen muunnoksessa, Eulerin φ-funktion epäyhtälössä ja osana Meisselin–Mertensin vakiota.

Historiaa

Eulerin–Mascheronin vakion määritteli ensimmäisenä sveitsiläinen matemaatikko Leonhard Euler paperissaan De Progressionibus harmonicis observationes vuonna 1735. Euler käytti vakiolle merkintöjä C ja O ja laski sen arvon viiden desimaalin tarkkuudella. Vuonna 1781 hän oli laskenut vakion 15 desimaalin tarkkuudella.

Vuonna 1790 italialainen matemaatikko Lorenzo Mascheroni esitti vakiolle merkinnän A ja esitti sen arvon 31 desimaalin tarkkuudella, tosin desimaalit 20:nnestä eteenpäin osoittautuivat virheellisiksi. Mascheroni ei koskaan käyttänyt merkintää γ. Vakiolla on yhteys gammafunktioon.Malline:Selvennä

Joulukuussa 2006 opiskelija Alexander J. Yee laski Eulerin–Mascheronin vakion 116 580 040 desimaalin tarkkuudella.[1]

Integraaleja

γ=0exlnxdx=40ex2xlnxdx=01lnln(1x)dx=0(1ex11xex)dx=01(1lnx+11x)dx=0(11+xkex)dxx,k>0=0(1kx+1ekx)dxx,k>0=0ln(1+x)ln2x+π2dxx2=12+20sin(arctanx)(e2πx1)1+x2dx=01Hxdx=0(lnxex)dx.

Hieman monimutkaisempia integraaleja:

0ex2lnxdx=14(γ+2ln2)π
0exln2xdx=γ2+π26.

Kaksoisintegraali gammalle on

γ=0101x1(1xy)ln(xy)dxdy=n=1(1nlnn+1n).

Vertaa

ln(4π)=0101x1(1+xy)ln(xy)dxdy=n=1(1)n1(1nlnn+1n).

Catalan löysi integraalin

γ=0111+xn=1x2n1dx.

Äärettömiä sarjoja

Euler todisti kaavan

γ=k=1[1kln(1+1k)].

Toinen kaava on

γ=1k=2(1)klog2kk+1.

Giovanni Vacca on todistanut kaavat

γ=k=2(1)klog2kk=1213+2(1415+1617)+3(1819+110111+115)+
γ+ζ(2)=k=2(1k21k)=k=2kk2kk2=12+23+122k=12×2kk+22+132k=13×2kk+32+.

Toinen kaava on

γ=lnπ4lnΓ(34)+4πk=1(1)k+1ln(2k+1)2k+1.

Äärettömiä tuloja

e1+γ/22π=n=1e1+1/(2n)(1+1n)n
e3+2γ2π=n=1e2+2/n(1+2n)n.
eγ=(21)1/2(2213)1/3(234133)1/4(24441365)1/5.

Lähteet

Malline:Viitteet