Alkeisreaktio

testwikistä
Versio hetkellä 1. maaliskuuta 2025 kello 18.56 – tehnyt imported>Abc10 (isbn-virhe)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alkeisreaktio on kemiallinen reaktio, joka tapahtuu yhdessä vaiheessa muodostaen vain yhden siirtymätilan. Reaktion lähtöaineina olevien erilaisten molekyylien lukumäärä viittaa suoraan reaktion molekulaarisuuteen m: jos niitä on 1, 2 tai 3 kpl, on tämä alkeisreaktio unimolekulaarinen, bimolekulaarinen tai termolekulaarinen. Molekulaarisuus, joka on pieni positiivinen kokonaisluku, pätee ainoastaan alkeisreaktioille. Alkeisreaktion nopeusvakion dimensiot ovat (konsentraatio)1m(aika)1. Muiden kemiallisten reaktioiden molekulaarisuus ja kertaluku ovat eri asioita.[1][2] Alkeisreaktion differentiaaliyhtälö on yleensä ratkaistavissa ja tämä integroitu yhtälö on reaktion kinetiikan matemaattinen malli. Mallin tarkkuus pitää erikseen todistaa kokeellisilla mittausmenetelmillä tutkimalla reaktion lähtöaineiden kertalukuja.

0. kertaluvun reaktio

Esimerkkinä tästä on suljetussa tilassa tapahtuva reaktio kyllästetyllä pinnalla kuten nesteen pinta tai kiinteän katalyytin pinta. Suljetussa tilassa voi olla nestefaasi, jolta molekyylit desorboituvat kaasufaasiin ja niiden adsorboituminen takaisin nestefaasiin voi tapahtua hyvin hitaasti. Tämänlainen reaktio on heterogeeninen. Reaktiota voidaan tarkastella palautumattomana (irreversiibeli) ja sille voidaan kirjoittaa reaktioyhtälöksi:

aAtuote

Reaktion nopeuslaki on (tässä a=1)

R=1ad[A]dt=k[A]0=k

Tässä R on reaktionopeus, a on stoikiometrinen kerroin, [A] on aineen A konsentraatio ja k on nopeusvakio. Reaktionopeus ei riipu lähtöaine A:n konsentraatiosta. Nopeuslaki on lavennuksen jälkeen kirjoitettavissa muotoon:

d[A]=kdt, joka on integroitavissa raja-arvoilla t1 ja t2. Oletetaan, että A:n konsentraatio kun t1=0 on [A]0 ja kun t2=t on [A]t.

[A]0[A]td[A]=kt1=0t2=tdt, jonka ratkaisuksi saadaan
[A]t[A]0=k(t0)

Nopeuslaiksi 0. kertaluvun reaktiolle saadaan:

[A]t=[A]0kt

Kun piirretään xy-koordinaatistoon kuvaaja, jossa x-akselina on aika t ja y-akselina on [A], niin saadaan suora, jonka kulmakerroin on k ja leikkauspiste sen y-akselilla on [A]0. Kulmakertoimen yksikkö on mol dm-3 s-1 SI-yksiköissä.

Unimolekulaarinen reaktio

Tämän reaktio on 1. kertalukua. Esimerkkinä tästä on 137Cs-isotoopin radioaktiivinen hajoaminen. Kaikkien fissioreaktioiden kertaluku on 1. Tämän kertaluvun reaktion reaktiokinetiikka ei riipu lähtöaineen konsentraatiosta. Reaktion nopeuslaki on (tässä

a=1

):

1. kertaluvun kinetiikka ja puoliintumisajat.
R=1ad[A]dt=k[A]

Sen diffrentiaaliyhtälö voidaan ratkaista integroimalla raja-arvoilla.

[A]0[A]td[A][A]=ak0tdt, jonka ratkaisu on

ln[A]t=ln[A]0akt, joka on suoran yhtälö, jossa kulmakerroin ak ja leikkauspiste y-akselilla ln[A]0. Nopeusvakion yksikkö on s-1, eikä 1. kertaluvun kinetiikka ole riippuvainen lähtöaineen konsentraatiosta.

Luonnonlogaritminen yhtälö voidaan muuttaa muotoon

ln([A]t[A]0)=akt, tai muotoon

[A]t=[A]0eakt, joka kuvaa A:n konsentraation eksponentiaalista vähenemistä reaktion edetessä.

Puoliintumisaika ja keskimääräinen elinaika

Integroimalla saadusta luonnonlogaritmisesta yhtälöstä voidaan ratkaista 1. kertaluvun reaktion puoliintumisaika, t1/2, merkitsemällä [A]t=[A]02:

ln[A]02=akt1/2+ln[A]0
t1/2=ln[A]02[A]0ak=ln2ak

Integroimalla saadun eksponenttimuotoisen yhtälön voi kirjoittaa muotoon

[A]t=[A]0eakt=[A]0etτ

Tässä τ on keskimääräinen elinaika 1. kertaluvun (lähtöaineen konsentraation) vaimenemiselle.

Keskimääräinen elinaikaMalline:Efn on määritelty

t=[A]0[A]td[A][A]0[A]d[A]

Tässä [A] on [A]:n arvo äärettömän ajan kuluttua. Edellä reaktion nopeusyhtälöstä ja integroimalla ratkaistusta eksponenttimuotoisesta yhtälöstä voidaan kirjoittaa:

d[A]=ak[A]0eaktdt

Sijoittamalla tämä edelliseen yhtälöön saadaan keskimääräiselle elinajalle integroimalla:

t=ak0teaktdt=1ak=τ

Täten τ on reaktioaika, jonka kuluessa A:n konsentraatio muuttuu [A]0[A]0e.

Bimolekulaarinen reaktio, jossa lähtöaineet ovat samanlaiset

Tämä on 2. kertaluvun reaktio kahden radikaalin (tai ionin,...) kesken. Esimerkkinä on kahden metyyliradikaalin välinen reaktio. Reaktioyhtälö on (a=2):

CHA3+CHA3CA2HA6, yleisesti merkitään
A+Atuote eli 2Atuote, reaktion nopeuslaki on
R=1ad[A]dt=k[A]2

Integroitu nopeuslaki on

[A]0[A]t(d[A][A]2)=2k0tdt, jonka ratkaisuksi saadaan:
1[A]t1[A]0=2kt

Piirrettäessä xy-koordinaatistoon kuvaaja, jossa y-akselina on 1[A]t ja x-akselina aika t, saadaan kulmakertoimeksi 2k ja leikkauspisteestä y-akselilla 1[A]0. Nopeusvakion yksikkö on dm3 mol-1 s-1 ja puoliintumisaika

t1/2=12k[A]0

Bimolekulaarinen reaktio, jossa lähtöaineet ovat erilaiset

Tämä on 2. kertaluvun reaktio kahden erilaisen radikaalin (tai molekyylin,...) kesken. Esimerkkinä on etyyliasetaatin hydrolyysireaktio.

Reaktioyhtälö on:

aA+bBtuote

Reaktion nopeuslaki on (a=1 ja b=1):

R=d[A]dt=k[A]1[B]1

Nopeuslain ratkaisemiseksi voidaan määritellä muuttuja x, joka vastaa reaktion etenemistä tuotteeksi:

x=([A]0[A]t)=([B]0[B]t), nopeuslaki on uudelleenkirjoitettuna:
dxdt=k([A]0x)([B]0x) ja sen integroitu muoto on:
x(0)x(t)dx([A]0x)([B]0x)=k0tdt

Yhtälön vasen puoli on ratkaistavissa osamurtomenetelmällä ja saadaan

ln([A]0x)([B]0x)=k([A]0[B]0)t+ln[A]0[B]0

Piirrettäessä yhtälön vasen puoli t:n funktiona, niin suoran yhtälöstä kulmakerroin on k([A]0[B]0) ja leikkauspiste on ln([A]0[B]0). Tästä yhtälöparista voi ratkaista kulmakertoimen arvon.

Pelkistetty reaktiokinetiikka pseudo-olosuhteissa

Joidenkin hydrolyysireaktioiden kinetiikka ei näennäisesti riipu veden määrästä, koska sitä on ylimäärin läsnä. Tämä on esimerkki bimolekulaarisesta reaktiosta pseudo-olosuhteissa, joissa toisen lähtöaineen ylimäärän voi sisällyttää reaktion nopeuslain nopeusvakioon vakiona. Tällöin 2. kertaluvun kinetiikka on yksinkertaistunut 1. kertaluvun pseudo-reaktion kinetiikaksi. Esimerkiksi reaktion

aA+bBtuote

nopeuslaki on

d[A]dt=k[A]α[B]β

Jos [A]:oon verrattuna [B]:ta on ylimäärin, niin sen määrä reaktion kuluessa ei juuri muutu. Tällöin [A] muuttuu x:n verran. Nopeuslaille voidaan kirjoittaa:

d[A]dt=dxdt=k([A]0x)α[B]β

Koska [B] on lähes vakio, niin nopeuslaki yksinkertaistuu ja noudattaa 1. kertaluvun kinetiikkaa tällä B:n konsentraatiolla.

dxdt=k([A]0x)α, jossa k=k[B]β

Nopeusvakion k laskemiseksi, on tehtävä mittaussarja, jossa määritetään k:n arvo [B]:n funktiona. Kuvaajan kulmakertoimesta lasketaan reaktion nopeusvakio k.

Peräkkäiset 1. kertaluvun reaktiot

Monissa kemiallisissa reaktioissa reaktiotuote lyhytikäinen ja voi reagoida vielä pysyväksi tuotteeksi. Tämänmöinen reaktio etenee välituotteen (intermediaatti) kautta. Kyseessä on kaksi peräkkäin tapahtuvaa 1. kertaluvun alkeisreaktiota.

AkA1BkA2C, jossa B on välituote.

Reaktionopeus A:n vähenemiselle, C:n muodostumiselle ja B:n muutokselle on:

Konsentraatiosuhde on [A]/[A]0 tai [B]/[A]0 tai [C]/[A]0
R=d[A]dt=k1[A]
d[B]dt=k1[A]k1[B]
d[C]dt=k2[B]

Reaktion stoikiometriasta saadaa: [A]+[B]+[C]=[A]0

Aiemmin osoitettiin, että [A]=[A]0ekt

Tämän avulla voidaan integroida välituotteen käyttäytymiselle lauseke (k1k2)

[B]=k1[A]0k2k1(ek1tek2t)

Lopputuotteelle C saadaan lauseke käyttämällä A:n ja B:n konsentraatiolausekkeita:

[C]=[A]0(11k2k1(k2ek1tk1ek2t))


Tarkastelleen vielä välituotetta. Reaktioaika, jolloin välituote B:n konsentraatio on suurimmillaan saadaan derivoimalla sen konsentraatiolauseke ajan suhteen:

(d[B]dt)t=tmax=0
tmax=1k1k2ln(k1k2)

On mahdollista vielä säätää reaktio-olosuhteet, missä kosentraation muutos ajan suhteen on hyvin pieni:

d[B]dt=k1[B]+k1[A]=0 (ks. kuva)
Konsentraatiosuhde on [A]/[A]0 tai [B]/[A]0 tai [C]/[A]0


Tällöin [B]VT=k1k2[A]. Tämä mahdollistaa laskea näissä olosuhteissa välituotteelle ja lopputuotteelle yksinkertaiset integroidut nopeuslait:

[B]VT=k1k2[A]0ek1t
[C]VT=[A]0(1ek1t)

Tähän reaktiotilanteeseen on sovellettu vakiotilaoletusta, VT-oletus, ja se pätee kun k2k1. Siis välituote, B, ei ehdi merkittävästi kertyä reaktioiden aikana. Tätä VT-oletusta käytetään usein tilanteissa, missä yksiselitteistä nopeuslakia ei voida ratkaista.

Rinnakkaiset reaktiot

Kemiallisessa kinetiikassa on reaktioita, joissa lähtöaine voi hajota eri tuotteisiin. Tällöin reaktiomekanismissa on useita reaktiokanavia. Esimerkkinä on lähtöaineen hajoaminen 1. kertaluvun nopeuslain mukaisesti tuottaen kolmea eri tuotetta.

AA1kA2AA2 ja
AA1kA3AA3 ja
AA1kA4AA4

Reaktion alussa alkukonsentraatiot ovat [A1]=[A1]0,[A2]=[A3]=[A4]=0. Lähtöaineen hajoamiselle saadaan nopeuslaiksi

R=d[A1]dt=k2[A1]+k3[A1]+k4[A1]=ks[A1]

Tässä ks=(k2+k3+k4). Yleisesti ks=i=2nki, n on reaktiokanavien lukumäärä. Integroimalla yhtälö saadaan lähtöaineen konsentraation muuttumiselle ajan funktiona

[A1]=[A1]0ekst

Tuotteelle nopeuslaki on

R=+d[A2]dt=k2[A1]=k2[A1]0ekst

Integroimalla ja sijoittamalla integrointirajat nopeuslaista saadaan esimerkin kolmelle tuotteelle samalla laskutavalla:

k2 = 3k3= 6k4
[A2]=k2[A1]0ks(1ekst)
[A3]=k3[A1]0ks(1ekst)
[A4]=k4[A1]0ks(1ekst)

Näistä yhtälöistä voidaan päätellä, että nopeusvakioiden suhde saadaan mittaamalla lopputuotteiden konsentraatioiden suhde. Tämä haarautumissuhde ei riipu reaktioajasta:

[A3][A4]=k3k4

Tästä haarautumissuhteesta on todettavissa, että se riippuu nopeusvakioista. Sama asia voidaan todeta todennäköisyydellä: mitä suurempi on nopeusvakion arvo sitä todennäköisemmin nopeusvakiota vastaavan reaktiokanavan lopputuote muodostuu reaktiossa. Reaktiokanavan x tuotteen saanto, Φx, on määritelty todennäköisyytenä:

Φx=kxiki

Tässä ki on rinnakkaisreaktion kaikkien reaktiokanavien nopeusvakiot. Kokonaissaannolle pätee iΦi=1, joten saanto [A4]:n muodostumiselle Φ[A4]=110 .

Jos yhden reaktiokanavan nopeusvakion arvo on moninkertainen verrattuna muihin nopeusvakioihin toisilla reaktiokanavilla, voi näiden tuotteiden käytännön havainnointi vaikeutua johtuen tuotesignaalien pienestä amplitudista.

Kaksi 1. kertaluvun reaktiota samaan tuotteeseen

Tässä tarkastellaan kahta unimolekulaarista reaktiota, joiden lopputuote on sama.

AA1kA1AA2 ja
AA3kA3AA2

Reaktionopeus lähtöaineiden A1 ja A3 häviämiselle ja lopputuotteen A2 muodostumiselle on

d[A1]dt=k1[A1]
+d[A2]dt=k1[A1]+k3[A3]
d[A3]dt=k3[A3]

Reaktioiden alussa [A1]=[A1]0,[A3]=[A3]0,[A2]=0

Aiemmin osoitettiin, että [A1]=[A1]0ek1t ja [A3]=[A3]0ek3t

Lopputuotteen differentiaaliyhtälöksi saadaan

R=+d[A2]dt=k1[A1]0ek1t+k3[A3]0ek3t

ja integroiduksi nopeuslaiksi saadaan

[A2]=[A1]0[A1]0ek1t+[A3]0[A3]0ek3t

Palautuva 1. kertaluvun reaktio

Jos reaktion tasapainovakiolle

K

≈ 1, niin palautuvan reaktion kinetiikka pitää ottaa huomioon nopeuslaissa. Esimerkkinä tällaisesta reaktiosta on cis-1,2-dikloorieteenin ja trans-1,2-dikloorieteenin välinen reaktio. Yksinkertainen tasapainoreaktio on:

Konsentraatiosuhde on [A]/[A]0 tai [B]/[A]0
Ak1k1B

Reaktion nopeuslaeiksi saadaan:

d[A]dt=k1[A]k1[B] ja
d[B]dt=k1[B]k1[A]


Reaktion alussa [A]=[A]0 ja [B]=0

Differentiaaliyhtälöt voidaan ratkaista Laplace muunnoksen ja Cramerin säännön avulla. Ratkaisuksi saadaan

[A]=[A]0k1+k1(k1+k1e(k1+k1)t)
[B]=k1[A]0k1+k1(1e(k1+k1)t)

Näistä nopeuslaeista voidaan todeta, että [A]:n eksponentiaalisten vähenemisten nopeusvakio ja [B]:n eksponentiaalisen kasvun nopeusvakio on verrannollinen arvoon k1+k1. Jos palautuvan reaktion nopeusvakio (k1) on hyvin pieni, niin [A] vaimenee nollaan. Mutta jos k1 on paljon > 0, niin sekä [A] että [B] saavuttavat tasapainokonsentraatiot riittävän pitkän reaktioajan kuluttua. Tällöin tasapainotilassa, tp, pätee:

[A]tp=limt[A]=[A]0k1k1+k1
[B]tp=limt[B]=[A]0(1k1k1+k1)

Kun tasapainotila on saavutettu, niin reaktionsuuntien reaktionnopeudet ovat yhtäsuuret, joten

d[A]tpdt=d[B]tpdt=0=k1[A]tp+k1[B]tp
k1k1=[B]tp[A]tp=K

Yksittäistasapainoperiaatteen mukaan kun kokonaisreaktio on tasapainotilassa, niin yksittäinen reaktiovaihe on myös tasapainotilassa ja jokaisessa reaktiovaiheessa etenevän reaktiosuunnan kinetiikka on yhtäsuuri kuin tämän reaktiovaiheen palautuvan reaktiosuunnan kinetiikka.

Relaksointimenetelmä

Tasapainotilassa olevan palautuvan (reversiibeli) reaktion kinetiikka voidaan määrittää myös ns. relaksointimenetelmällä.[3] Kun reaktion tasapainotilaa häiritään esim. nopealla lämpötilan nostolla, etenevän ja palautuvan reaktion nopeusvakiot muuttuvat Arrheniuksen yhtälön mukaisesti. Häirinnän seurauksena systeemi palautuu (relaksoituu) uuteen tasapainotilaan ja relaksoitumisaika on mitta palautumiselle. Tarkastellaan relaksointimenetelmää 1. kertaluvun palautuvalla reaktiolla:[4]

Ak1k1B

Merkitään x kuvaamaan lämpötilan noston aiheuttamaa muutosta reaktion ainesosien konsentraatioissa. Tällöin nopeuslaki voidaan kirjoittaa

dxdt=k1([A]0x)k1([B]0+x)

Integroimalla tämä saadaan:

0xdxk1[A]0k1[B]0(k1+k1)x=0tdt
ln(k1[A]0k1[B]0k1[A]0k1[B]0(k1+k1)x)=(k1k1)t

Merkitään tasapainotilassa x=xe ja dxdt=0, joten

k1([A]0xe)=k1([B]0+xe)

Ratkaisemalla tästä k1[A]0k1[B]0 ja sijoittamalla ed. logaritmilausekkeeseen saadaan:

ln(xexex)=(k1+k1)t

Piirrettäessä kuvaaja, jossa y-akselina on ln(xexex) ja x-akselina aika t, on kulmakertoimen arvo k1+k1. Tämän käänteisluku on keskimääräinen elinaika, ns. relaksaatioaika:

τ=(k1+k1)1

Relaksaatioaika kuvaa [A]:n eksponentiaalista vaimenemista tai [B]:n eksponentiaalista kasvua uuden tasapainotilan määräämään arvoon. Tasapainotilojen aiheuttaman konsentraatioiden muutos vaimenee 1/e :een osaan relaksaatioajan kuluessa. Lisäksi jos tunnetaan tasapainovakion, K=k1k1, suuruus, on nopeusvakiot ratkaistavissa.

Palautuvan reaktion tasapainovakio

Kuten edelle on luettavissa reversiibelin reaktion tasapainovakio, K, on reaktiosuuntien nopeusvakioiden suhde, ja myös tuotteiden ja lähtöaineiden konsentraatioiden suhde. Konsentraatioiden osamäärä on myös reaktion ainesosien esiintymistodennäköisyyksien suhde. Olettaen reaktion ainesosat ideaalikaasuiksi tai laimean liuoksen reagensseiksi, tasapainovakiolle voidaan kirjoittaa:

K=[B]tp[A]tp=QBQA

Tässä Q on tarkasteltavana olevan molekyylin molekulaarinen kokonaisjakaumafunktio.Malline:Efn Yhtälössä sekä A:lla että B:llä on sama vertailukohta kun verrataan niiden energioita. Käytännössä on tätä parempi valita vertailukohdaksi alin energiataso kummallekin molekyylille erikseen. Tällöin ΔE0 on energiaero A:n alimman energiatason ja B:n alimman energiatason välillä. Nyt Boltzmannin lain[5] mukaan tasapainovakiolle voidaan kirjoittaa:Malline:Efn

K=(QBQA)eΔE0kBT

Tässä kB on Boltzmannin vakio ja T lämpötila Kelvin-asteissa.

Jos reaktion ainesosien kokonaisjakaumafunktiot voidaan laskea, niin reaktion tasapainovakio on laskettavissa.

Palautuva 1. kertaluvun reaktio etenee tuotteeseen

Vakiotilaoletuksen käyttö kompleksisen reaktion kinetiikan ratkaisemisessa korostuu 1. kertaluvun reaktiossa, jossa on mukana välituote. Reaktiomekanismi jota tarkastellaan on[6]

Ak1k1Bk2C

Reaktion nopeuslait ovat:

Konsentraatiosuhde on [A]/[A]0 tai [B]/[A]0 tai [C]/[A]0
+d[A]dt=k1[A]+k1[B]
+d[B]dt=k1[A](k1+k2)[B]
+d[C]dt=k2[B]

Yleinen ratkaisu esim. Laplace muunnoksen avulla näille differentiaaliyhtälöille on

[A]=[A]0λ2λ3((k1λ3)eλ2t(k1λ2)eλ3t)
[B]=[A]0k1λ2λ3(eλ2t+eλ3t)
[C]=[A]0(1+λ2λ3(λ2λ3)1λ2eλ2t+1λ3eλ3t)

Näissä yhtälöissä λ2λ3=k1k2,λ2+λ3=k1+k1+k2,(k1λ2)(k1λ3)=k1k1. Viereisessä kuvassa on tilanne, jossa k1=k2 ja 4k1=k2. Lopputuotteen muodostuminen viivästyy johtuen lähtöaineen ja välituotteen palautuvasta (reversiibelistä) reaktiosta. Jos k1 olisi erittäin pieni, niin reaktiot olisivat kuten peräkkäiset 1. kertaluvun reaktiot.

Sovellettaessa vakiotilaoletusta reaktio välituotteelle, saadaan sen konsentraatioksi

[B]VT=[A]k1k1+k2

Tärkeätä on huomata, että välituotteen konsentraation pitää olla paljon pienempi kuin lähtöaineen konsentraation, joten k1(k1+k2). Vakiotilaoletusta soveltaen saadaan edellä mainituista tarkkoista integroiduista nopeuslaeista approksimoidut yhtälöt:

[A]=[A]0k1+k2(k1k1k1+k2e(k1+k2)t+(k1+k2)ek1k2k1+k2t)
[B]=[A]0k1k1+k2(e(k1+k2)t+ek1k2k1+k2t)
[C]=[A]0[1+k1k2k1+k2(1k1+k2e(k1+k2)tk1+k2k1k2ek1k2k1+k2t)]

Viereisestä kuvasta on todettavissa, että approksimoidut yhtälöt lähestyvät tarkkoja yhtälöitä vasta riittävän pitkän reaktioajan kuluttua:

(k1+k2)t1

.

Konsentraatiosuhde on [A]/[A]0 tai [B]/[A]0 tai [C]/[A]0

Tätä aikaa voi lyhentää ottamalla nopeusvakio

k1

hyvin pieneksi kuten

200k1=k2

. Vakiotilaoletuksen edellys on, että välituotteen konsentraatio on aina hyvin pieni tai se muuttuu reaktioajan funktiona hyvin hitaasti. Riippuen nopeusvakioiden suuruudesta, joko ensimmäinen reaktiovaihe (palautuva) tai toinen reaktiovaihe (palautumaton) voi olla kokonaisreaktionopeuden määräävä vaihe. Jos

k2k1

, niin tuotteen muodostumiselle voidaan kirjoittaa

+d[C]dtk1[A]

Toisaalta jos k1k2 on hyvin suuri, jolloin toinen reaktiovaihe on liian hidas vaikuttaakseen merkittävästi tasapainotilaan AB, niin tuotteen muodostumiselle saadaan

+d[C]dtk1k2k1[A]

Tällöin toinen reaktiovaihe on kokonaisreaktionopeuden määräävä vaihe.

Palautuva 2. kertaluvun reaktio

Jos bimolekulaarisen reaktion palautuva reaktiosuunta on kinetiikaltaan merkittävä, pitää se ottaa huomioon nopeuslaissa. Tällöin on kysy palautuvasta 2. kertaluvun reaktiosta. Tasapainoreaktio on:

A+Bk1k1C+D

Reaktioyhtälön nopeuslaki on

d[A]dt=k1[A][B]k1[C][D]=k1([A][B]1KC][D])

Tässä K=k1k1 on termodynaaminen tasapainovakio. Merkitään reaktion etenemistä x:llä, jolloin nopeuslaiksi saadaan

dxdt=k1([A]0x)([B]0x)k1([C]0+x)([D]0+x)

Merkitään α=(k1[A]0[B]0k1[C]0[D]0),β=[k1([A]0+[B]0)+k1([C]0+[D]0)],γ=(k1+k1). Nopeusyhtälö saadaan integroitavaksi:

x(0)x(t)dxα+βx+γx2=0tdt

Integroiduksi nopeuslaiksi saadaan[4]

ln(x+βq2γx+β+q2γ)ln(βqβ+q)=qt

Tässä q2=β24αγ

Palautuva 2. kertaluvun reaktio, reaktion alussa vain lähtöaineita

Jos reaktion alussa vain A ja B ovat läsnä, niin nopeuslaki on

1k1dxdt=([A]0x)([B]0x)x2K

Merkitään nyt α=([A]0[B]0),β=([A]0+[B]0),γ=(1K1). Nyt nopeuslaki on kirjoitettavissa muotoon

1k1dxdt=α+βx+γx2 ja se on em. tavoin integroitavissa. Kun lisäksi reaktion alussa t=0 ja x=0, niin ratkaisuksi saadaan edellä oleva yhtälö. Se voidaan kirjoittaa myös muotoon:
1qln[(2γx)/(βq)+1(2γx)/(β+q)+1]=k1t

Tässä yhtälössä q=β24αγ.

Jos lähtöaineiden alkukonsentraatiot ja tasapainovakio tunnetaan, voidaan α,β,jaγ laskea. Nopeusvakio k1 saadaan kuvaajasta jossa yhtälön vasen puoli on piirretty ajan funktiona.

Huomautukset

Malline:Huomiolista

Lisätietoa nimistöstä

Reaktion kinetiikkaan liittyviä käsitteitä IUPAC:n mukaan
englanninkielinen vastine suomenkielinen vastine
zero-order reaction 0. kertaluvun reaktio[7]
first-order reaction 1. kertaluvun reaktio
second-order reaction 2. kertaluvun reaktio
rate constant nopeusvakio
rate coefficient nopeuskerroin (adsorptio mukana)
forward reaction etenevä reaktio
reverse reaction palautuva reaktio
elementary reaction alkeisreaktio
parallel reactions rinnakkaiset reaktiot
consecutive reactions peräkkäiset reaktiot
branching ratio haarautumissuhde
half-life puoliintumisaika
mean lifetime keskimääräinen elinaika
overall order of reaction reaktion kokonaiskertaluku
steady-state approximation vakiotilaoletus
principle of microscopic reversibility mikroskooppisen käänteisyyden periaate
principle of detailed balancing yksittäistasapainoperiaate

Katso myös

Malline:Div col

Malline:Div col end

Lähteet

Malline:Viitteet

  1. Jeffrey I. Steinfeld, Joseph S. Francisco, ja William L. Hase, Chemical Kinetics and Dynamics, 2. painos, (1998), Prentice Hall, Malline:ISBN
  2. Frank Wilkinson, Chemical Kinetics and Reaction Mechanisms, (1980), van Nostrand Reinhold Company, Malline:ISBN
  3. M. Eigen, Discuss. Faraday Soc., vol 17, (1954), 194.
  4. 4,0 4,1 John W. Moore ja Ralph G. Pearson, Kinetics and Mechanism, 3. painos, (1981), s. 304, John Wiley & Sons, Malline:ISBN
  5. Thomas Engel ja Philip Reid, Thermodynamics, Statistical Thermodynamics and Kinetics, (2006), s. 305, Pearson, Malline:ISBN
  6. Harold S. Johnston, Gas Phase Reaction Rate Theory, (1966), s. 329, The Ronald Press Company, LCCN 66-021855
  7. Kaarlo Kalliorinne ym., Fysikaalinen kemia 3, Dynamiikka, (1990)