Tyhjäkäyntikoe

testwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyhjäkäyntikokeen piirikaavio

Tyhjäkäyntikoe on menetelmä, jolla voidaan määrittää sähkötekniikan keinoin muuntajan haarojen tyhjäkäynti-impedanssi. Tyhjäkäynti saadaan aikaan avoimella virtapiirillä, joka esitetään kuvassa aukkona tai epätäydellisenä piirin osana.

Menetelmä

Muuntajan toisiopuoli jätetään avoimeksi. Tehomittari kytketään ensiöpuolelle ja virtamittari sarjaan ensiökäämin kanssa. Jännitemittari on vapaavalintainen lisävaruste, sillä jännite on lähdejännitteen suuruinen. Ensiökäämiin syötetään nimellisjännitettä.[1]

Jos lähdejännite on vakiojännitettä, syntyy vakiovuo. Koska raudan häviöt riippuvat lähdejännitteestä, muuntajassa tapahtuu tavallisia tehohäviöitä eniten jännitteen ollessa suurimmillaan. Raudan tehohäviöiden huippuarvo mitataan tehomittarilla. Koska muuntajan sarjakäämin impedanssi on hyvin pieni ensiökäämin virransyöttöhaaraan verrattuna, käytännössä kaikki jännitehäviöt tapahtuvat tässä haarassa. Tämän vuoksi tehomittarilla mitataan vain raudan tehohäviöitä. Tyhjäkäyntikokeessa mitataan ainoastaan raudan kokonaishäviöt, jotka kostuvat hystereesi- ja pyörrevirtahäviöistä. Hystereesihäviöt ovat pienempiä kuin pyörrevirtahäviöt mutta eivät merkityksettömiä. Nämä kaksi häviötä voidaan erottaa vaihtelemalla muuntajan lähdejännitteen taajuutta, sillä hystereesihäviöt muuttuvat lineaarisesti taajuuden muuttuessa, ja pyörrevirtahäviöt vaihtelevat taajuuden neliönä.[1]

Hystereesi- ja pyörrevirtahäviöt:

Ph=KhBmaxnf

Pe=KeBmax2f2

Koska muuntajan toisiokäämi on avoin, ensiökäämiin syntyy vain tyhjäkäyntivirta, jolla saattaa olla kuparin aiheuttamia häviöitä. Tyhjäkäyntivirta on hyvin pieni, ja koska kuparin häviöt ensiökäämissä ovat verrannollisia tämän virran neliöön, häviöt ovat merkityksettömiä. Toisiokäämissä ei ole kuparin tehohäviöitä, koska siinä ei kulje sähkövirtaa.[1]

Koska muuntajan toisiopuoli on avoin, toisiopuolella ei ole kuormaa. Tehoa ei siis tässä tapauksessa siirry ensiöpuolelta toisiopuolelle, joten toisiokäämien läpi kulkee ainoastaan merkityksetön virta. Kun toisiokäämien läpi ei kulje virtaa, myöskään magneettikenttää ei synny eikä toisiopuolelle indusoidu virtaa. Tämän vuoksi sarjaimpedanssia ei tarvitse huomioida, sillä voidaan olettaa, että tämän impedanssin läpi ei kulje ollenkaan sähkövirtaa.

Sydämen häviöitä kuvataan vastaavan virtapiirikaavion rinnankytkettyllä osalla. Sydämen häviöt syntyvät magneettivuon suunnan muuttumisen ja pyörrevirtojen vaikutuksesta. Pyörrevirtahäviöt aiheutuvat muuttuvan vuon synnyttämistä rautaan indusoituvista virroista. Toisin kuin rinnankytketty osa, piirikaavion sarjaankytketty osa edustaa muuntajan käämien sähkövastuksesta johtuvia häviöitä.

Virta, jännite ja teho mitataan ensiökäämityksestä admittanssin ja tehokertoimen kulman määrittämiseksi.

Oikosulkukoe on toinen menetelmä, jolla voidaan määrittää muuntajan sarjaimpedanssi.

Laskuja

Virta 𝐈𝟎 on todella pieni.

Jos 𝐖 on tehomittarin lukema sitten,

𝐖=𝐕𝟏𝐈𝟎cosϕ0

Tämä yhtälö voidaan kirjoittaa muotoon:

cosϕ0=𝐖𝐕𝟏𝐈𝟎

Täten

𝐈𝐦=𝐈𝟎sinϕ0
𝐈𝐰=𝐈𝟎cosϕ0

Impedanssi

Käyttämällä yllä olevia yhtälöitä 𝐗𝟎 ja 𝐑𝟎 voidaan laskea

𝐗𝟎=𝐕𝟏𝐈𝐦
𝐑𝟎=𝐕𝟏𝐈𝐰

Täten

𝐙𝟎=𝐑𝟎2+𝐗𝟎2

tai

𝐙𝟎=𝐑𝟎+𝐣𝐗𝟎

Admittanssi

Admittanssi on impedanssin käänteisarvo, siis

𝐘𝟎=1𝐙𝟎

Konduktanssi 𝐆𝟎 voidaan laskea:

𝐆𝟎=𝐖𝐕𝟏2

Täten suskeptanssiksi saadaan

𝐁𝟎=𝐘𝟎2𝐆𝟎2

tai

𝐘𝟎=𝐆𝟎+𝐣𝐁𝟎


Tässä

𝐖 on tehomittarin lukema

𝐕𝟏 on käytetty nimellisjännite

𝐈𝟎 on tyhjäkäyntivirta

𝐈𝐦 on tyhjäkäyntivirran magnetisoiva osa

𝐈𝐰 on tyhjäkäyntivirran ydinhäviöosa

𝐙𝟎 on piirin impedanssi

𝐘𝟎 on piirin admittanssi

Katso myös

Lähteet

Malline:Viitteet

  • Kosow (2007). Electric Machinery and Transformers. Pearson Education India.
  • Smarajit Ghosh (2004). Fundamentals of Electrical and Electronics Engineering. PHI Learning Pvt. Ltd.
  • Wildi, Wildi Theodore (2007). Electrical Machines , Drives And Power Systems, kuudes painos, Pearson.
  • Grainger. Stevenson (1994). Power System Analysis. McGraw-Hill.

Malline:Käännös