Täydellisyyslause

testwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Olkoot A ja B1,B2,,Bm propositiolauseita, ja olkoon propositiolausejoukko 𝒥={B1,B2,,Bm}. Propositiologiikan täydellisyyslause kuuluu seuraavasti: jos kaikilla totuusjakaumilla v pätee v(A)=1, kun v(B1)=v(B2)==v(Bm)=1; niin propositiolauseella A on luonnollinen päättely propositiolausejoukosta 𝒥.

Todistus

Todistuksessa käytettäviä lemmoja

Olkoon 𝒦 maksimaalisesti ristiriidaton propositiolausejoukko, ja olkoot D ja E propositiolauseita. Lemmojen todistuksissa sovelletaan luonnollisen päättelyn tunnettuja päättelysääntöjä ja tuloksia.

Lemma 1

Jos 𝒦D, niin D𝒦.

Todistus: Jos 𝒦D ja jos 𝒦{D} on ristiriitainen, niin 𝒦{D}C¬C jollakin propositiolauseella C ja edelleen 𝒦¬D. Täten 𝒦 on ristiriitainen, mikä on ristiriita, joten 𝒦{D} on ristiriidaton. Koska 𝒦 on maksimaalisesti ristiriidaton, niin 𝒦=𝒦{D}, joten D𝒦.

Lemma 2

¬D𝒦 jos ja vain jos D∉𝒦.

Todistus: Jos ¬D𝒦 ja jos D𝒦, niin 𝒦¬D ja 𝒦D. Koska 𝒦 on ristiriidaton, niin ollaan saatu ristiriita, joten D∉𝒦. Jos taas D∉𝒦 ja jos 𝒦{¬D} on ristiriitainen, niin saadaan 𝒦{¬D}C¬C jollakin propositiolauseella C ja edelleen 𝒦¬¬D ja 𝒦D, joten lemman 1 nojalla D𝒦. Ollaan saatu ristiriita, joten 𝒦{¬D} on ristiriidaton. Koska 𝒦 on maksimaalisesti ristiriidaton, niin 𝒦=𝒦{¬D}, joten ¬D𝒦.

Lemma 3

(DE)𝒦 jos ja vain jos D𝒦 ja E𝒦.

Todistus: Jos (DE)𝒦, niin 𝒦DE, josta saadaan 𝒦D ja 𝒦E. Lemman 1 nojalla D𝒦 ja E𝒦. Jos taas D𝒦 ja E𝒦, niin 𝒦D ja 𝒦E, mistä saadaan 𝒦DE, joten lemman 1 nojalla (DE)𝒦.

Lemma 4

(DE)𝒦 jos ja vain jos D𝒦 tai E𝒦.

Todistus: Jos (DE)𝒦 ja jos D∉𝒦 ja E∉𝒦, niin lemman 2 nojalla ¬D𝒦 ja ¬E𝒦, mistä saadaan 𝒦(¬D¬E). Propositiolauseesta ¬D¬E voidaan tunnetusti päätellä propositiolause ¬(DE). Täten 𝒦DE ja 𝒦¬(DE), mikä on ristiriita, joten D𝒦 tai E𝒦. Jos taas D𝒦 tai E𝒦, niin 𝒦D tai 𝒦E. Saadaan joka tapauksessa 𝒦DE, joten lemman 1 nojalla (DE)𝒦.

Lemma 5

(DE)𝒦 jos ja vain jos D∉𝒦 tai E𝒦.

Todistus: Jos (DE)𝒦, niin 𝒦DE. Tunnetusti {DE}¬DE, joten 𝒦¬DE. Lemman 1 nojalla (¬DE)𝒦, joten lemman 4 ja lemman 2 nojalla D∉𝒦 tai E𝒦. Jos taas D∉𝒦 tai E𝒦, niin lemman 2 ja lemman 4 nojalla 𝒦¬DE. Tunnetusti {¬DE}DE, joten 𝒦DE. Lemman 1 nojalla (DE)𝒦.

Lemma 6

(DE)𝒦 jos ja vain jos joko {D,E}𝒦 tai {¬D,¬E}𝒦.

Todistus: Jos (DE)𝒦, niin 𝒦DE. Tunnetusti {DE}(DE)(¬D¬E), joten 𝒦(DE)(¬D¬E). Lemman 1 nojalla (DE)(¬D¬E)𝒦, joten lemman 4 nojalla (DE)𝒦 tai (¬D¬E)𝒦. Lemman 3 nojalla {D,E}𝒦 tai {¬D,¬E}𝒦. Jos taas {D,E}𝒦 tai {¬D,¬E}𝒦, niin lemman 3 nojalla (DE)𝒦 tai (¬D¬E)𝒦. Lemman 4 nojalla (DE)(¬D¬E)𝒦, joten 𝒦(DE)(¬D¬E). Tunnetusti (DE)(¬D¬E)DE, joten 𝒦DE. Lemman 1 nojalla (DE)𝒦.

Propositiologiikan täydellisyyslauseen todistus

Olkoot A ja B1,B2,,Bm propositiolauseita, ja olkoon propositiolausejoukko 𝒥={B1,B2,,Bm}. Propositiologiikan täydellisyyslause: jos kaikilla totuusjakaumilla v pätee v(A)=1, kun v(B1)=v(B2)==v(Bm)=1; niin 𝒥A.

Tehdään vastaoletus: kaikilla totuusjakaumilla v pätee v(A)=1, kun v(B1)=v(B2)==v(Bm)=1; ja toisaalta 𝒥A.

Väite 1: 𝒥{¬A} on ristiriidaton lausejoukko.

Tehdään väitteen 1 vastaoletus: 𝒥{¬A} on ristiriitainen. Tällöin jollakin propositiolauseella C pätee 𝒥{¬A}C¬C. Propositiologiikan tunnettuja päättelysääntöjä soveltamalla saadaan 𝒥{¬A}¬¬A ja edelleen 𝒥A. Ollaan päädytty ristiriitaan. Täten väite 1 pätee.

Koska 𝒥{¬A} on ristiriidaton, niin sillä on Lindenbaumin lauseen nojalla maksimaalisesti ristiriidaton laajennus 𝒦, jolla 𝒥{¬A}𝒦.

Olkoon v totuusjakauma siten, että kaikille atomilauseille p0,p1, pätee

v(pn)={1,jos pn𝒦0,jos pn∉𝒦.

Väite 2: propositiolauseella D pätee v(D)=1 jos ja vain jos D𝒦. Todistetaan väite 2 induktiolla propositiolauseen D rakenteen suhteen.

  1. D=pn. Totuusjakauman v määritelmän nojalla v(D)=v(pn)=1 jos ja vain jos pn=D𝒦.
  2. D=¬E. Induktio-oletus on, että v(E)=1 jos ja vain jos E𝒦, mikä on loogisesti yhtäpitävää sen kanssa, että v(E)=0 jos ja vain jos E∉𝒦. v(D)=v(¬E)=1 jos ja vain jos v(E)=0 jos ja vain jos E∉𝒦. Lemman 2 nojalla E∉𝒦 jos ja vain jos ¬E=D𝒦.
  3. D=(EF). Induktio-oletus on, että v(E)=1 jos ja vain jos E𝒦 ja että v(F)=1 jos ja vain jos F𝒦. v(D)=v(EF)=1 jos ja vain jos v(E)=v(F)=1. Induktio-oletuksen nojalla v(E)=v(F)=1 jos ja vain jos E𝒦 ja F𝒦. Lemman 3 nojalla E𝒦 ja F𝒦 jos ja vain jos (EF)=D𝒦.
  4. D=(EF). Induktio-oletus on, että v(E)=1 jos ja vain jos E𝒦 ja että v(F)=1 jos ja vain jos F𝒦. v(D)=v(EF)=1 jos ja vain jos v(E)=1 tai v(F)=1 jos ja vain jos E𝒦 tai F𝒦. Lemman 4 nojalla E𝒦 tai F𝒦 jos ja vain jos (EF)=D𝒦.
  5. D=(EF). Induktio-oletus on, että v(E)=1 jos ja vain jos E𝒦 ja että v(F)=1 jos ja vain jos F𝒦. v(D)=v(EF)=1 jos ja vain jos v(E)=0 tai v(F)=1 jos ja vain jos E∉𝒦 tai F𝒦. Lemman 5 nojalla E∉𝒦 tai F𝒦 jos ja vain jos (EF)=D𝒦.
  6. D=(EF). Induktio-oletus on, että v(E)=1 jos ja vain jos E𝒦 ja että v(F)=1 jos ja vain jos F𝒦. v(D)=v(EF)=1 jos ja vain jos joko v(E)=v(F)=1 tai v(E)=v(F)=0 jos ja vain jos joko E𝒦 ja F𝒦 tai E∉𝒦 ja F∉𝒦. Lemman 6 nojalla joko E𝒦 ja F𝒦 tai E∉𝒦 ja F∉𝒦 jos ja vain jos (EF)=D𝒦.

Täten väite 2 todistettiin päteväksi.

Koska ¬A𝒦 ja koska {B1,B2,,Bm}𝒦, niin väitteen 2 nojalla totuusjakaumalla v pätee v(¬A)=v(B1)=v(B2)==v(Bm)=1 ja siis v(A)=0. Ollaan saatu ristiriita. Siis alkuperäinen väite eli propositiologiikan täydellisyyslause pätee.