Oganesson

testwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Malline:Alkuaine Oganesson on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Og ja järjestysluku 118[1]. Se on järjestysluvultaan korkein kaikista löydetyistä alkuaineista. Sen ominaisuudet muistuttaisivat todennäköisesti jalokaasujen ominaisuuksia. Aikaisemmin alkuaineesta käytettiin väliaikaisnimeä ununoktium ja kemiallista merkkiä Uuo. Alkuaineen nimi ja merkki vahvistettiin marraskuussa 2016. Alkuaineesta käytetään myös nimitystä eka-radon, koska sen arvellaan muistuttavan kemiallisilta ominaisuuksiltaan radonia.

Vuonna 1999 Lawrence Berkeley National Laboratoryn tutkijat ilmoittivat löytäneensä alkuaineet 116 (livermorium) ja 118 (oganesson). Seuraavana vuonna tulos vedettiin takaisin, kun muut tutkijat eivät onnistuneet varmistamaan tuloksia, ja väite osoittautui perättömäksi.

Vuonna 2006 ilmoitettiin kolmen oganessonatomin hajoamistuotteiden havaitsemisesta Dubnassa Venäjällä tehdyssä kokeessa. Tuotetun aineen puoliintumisaika oli 0,89 ms. Se hajosi alkuaineeksi 116 (livermorium), jonka hajoamistuotteet 114 (flerovium) ja 112 (kopernikium) hajoavat spontaanilla fissiolla. IUPAC vahvisti uuden alkuaineen löytymisen joulukuussa 2015[2]. Oganesson on nimetty löytäjänsä, venäläis-armenialaisen ydinfyysikon Juri Oganesjanin mukaan. Se on seaborgiumin lisäksi ainoa alkuaine, joka on nimetty nimeämishetkellä elossa olevan henkilön mukaan.Malline:Lähde

Ennustetut ominaisuudet

Oganessonin sulamispisteeksi on vanhemmassa kirjallisuudessa ennustettu 258 K ja kiehumispisteeksi 263 K.[3] Uudempi tutkimusartikkeli ennustaa kiehumispisteeksi 247 K.[4]

Oganessonin kemiaa ei ole voitu tutkia kokeellisesti, koska sitä on tuotettu vain muutamia atomeja. Ennusteiden mukaan sen pysyvin hapetusluku olisi +4 ja vähiten pysyvin +6.[3] Jalokaasut ovat reaktiivisempia järjestysluvun kasvaessa. Koska oganessonin ennustetut ionisoitumisenergiat ovat pienemmät kuin ksenonilla, sillä ennustetaan olevan kemiallisia yhdisteitä. Ainakin halidit OgF4 ja OgCl4 ennustetaan olevan olemassa.[5]

Isotoopit

Oganessonille on syntetisoitu kaksi isotooppia, joiden massaluvut ovat 294 ja 295. Lisäksi isotoopista 293Og on maininta kirjallisuudessa, mutta sen olemassaolo on epävarmaa. Isotoopeista pitkäikäisin on 294Og, jonka puoliintumisaika on vain noin 1,15 millisekuntia. Tämä isotooppi hajoaa alfasäteilyä emittoiden livermorium-290:ksi, joka itsekin hajoaa hyvin pian:[6]

118294Og116290Lv+24He
116290Lv114286Fl+24He
114286Fl112282Cn+24He

Oganessonin isotooppia 294Og tuotettiin ensimmäisen kerran seuraavalla ydinreaktiolla:[7]

98249Cf+2048Ca118294Og+301n

Oganessonin isotoopit hajoavat yksinomaan alfahajoamisella. Taulukossa on kaikki tunnetut isotoopit, joiden puoliintumisaika on pystytty kokeellisesti mittaamaan tai josta on ainakin arvio (vuonna 2017):[6]

Isotooppi Puoliintumisaika Löytövuosi Hajoamistyyppi ja intensiteettiMalline:Efn
293OgMalline:Efn #1 msMalline:Efn α ?
294Og 1,15±0,47 ms 2006 α=100
295Og #10 msMalline:Efn α ?

Katso myös

Lähteet

Malline:Viitteet

Huomautukset

Malline:Huomiolista

Aiheesta muualla

Malline:Auktoriteettitunnisteet

  1. Malline:Verkkoviite
  2. Malline:Verkkoviite
  3. 3,0 3,1 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Hoffman_s1724 ei löytynyt
  4. Malline:Lehtiviite
  5. Hoffman s. 1728–1729
  6. 6,0 6,1 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä nubase2016 ei löytynyt
  7. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Oga2006 ei löytynyt