Normaalikorkeus

Normaalikorkeus on geodesiassa eli maanmittausopissa käytetty vertailutaso.

Normaalikorkeus $H^N$ (tai $H^{\ast }$)on mööitelty hypoteettisen vastinpisteen korkeudeksi vertausellipsoidista normaalipainovoimakentässä, kun vertausellipsoidin ja vastinpisteen potentiaaliero on sama kuin havaintopisteen geopotentiaaliluku $C$.

Normaalikorkeus lasketaan pisteen ja korkeusdatumin nollatason välisestä geopotentiaalierosta. Tämä geopotentiaaliero jaetaan keskimääräisellä normaalipainovoimalla $\overline{\gamma }$:

$\overline{\gamma }=\frac{1}{H^N}{\int }_0^{H^N}\gamma d{H}^N$

$H^N=\frac{C}{\overline{\gamma }}$

Normaalikorkeus on pisteen ja kvasigeoidin välinen etäisyys. Normaalikorkeus poikkeaa hieman samasta geopotentiaalierosta lasketusta ortometrisestä korkeudesta. Ero saattaa olla sitä suurempi mitä korkeammalla merenpinnan tasosta ollaan. Etelä-Suomessa ero on muutamia millimetrejä, Käsivarressa korkeintaan 11 cm.

Normaalikorkeus on käytössä N2000-korkeusjärjestelmässä.

Katso myös

• Ortometrinen korkeus
• Dynaaminen korkeus

Lähteet

• Torge, W & J., Müller, 2012. Geodesy. 4th edition. W. de Gruyter, Berlin, Boston, pp. 83, Malline:ISBN.

Kirjallisuutta

• Torge, W., 2001. Geodesy. Third completely revised and extended edition. W. de Gruyter, Berlin, New York, Malline:ISBN.