Neliöllinen keskiarvo

testwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Neliöllinen keskiarvo (Malline:K-en) on eräs lukujoukkoa tai jakaumaa kuvaavista matemaattisista keskiluvuista. Termi RMS liittyy läheisesti standardipoikkeamaan[1], ja muun muassa sähkötekniikassa RMS-keskiarvostamalla lasketaan vaihtojännitteen tehollisarvo.

Neliöllinen keskiarvo muuttujalle x määritellään seuraavalla tavalla:[1]

R(x)x2,

missä ... tarkoittaa aritmeettista keskiarvoa.

Määritelmää käyttäen saadaan diskreeteille jakaumille lauseke, joka on muotoa

R(x)=k=1Nxk2N

ja jatkuville jakaumille

R(x)=[P(x)]2dxP(x)dx.

RMS-keskiarvostaminen sähkötekniikassa

Sähkötekniikassa tehoja laskettaessa, kun käytössä on vaihtojännite (vaihtovirta), niin halutaan yleensä huippujännitteen sijaan tietää tehollisarvo. Näin siksi, että vaihtojännite, joka ilmaistaan tehollisarvonsa avulla antaa kuormaan saman tehon kuin vastaavan suuruinen tasajännite. Tehollisarvo lasketaan vaihtojännitteestä keskiarvoistamalla käyttämällä RMS-keskiarvostamista. Tämän vuoksi ammattipiireissä yleensä puhutaankin RMS-arvosta tehollisarvon sijaan.

Vaihtojännitteen tehollisarvon johto

Tehollisarvo määritellään keskimääräisen tehon avulla. Tehon määritelmän ja Ohmin lain avulla hetkelliseksi tehoksi resistiiviseen kuormaan saadaan

P(t)=v2(t)R,

missä v(t) on jännitteen arvo tietyllä ajan hetkellä t ja R kuorman resistanssi.

Keskimääräiselle teholle saadaan lauseke integroimalla vaihtojännite ajan jakson T yli sekä jakamalla integroinnista saatu tulos jakson pituudella.

Pavg=1R(1Tt0t0+Tv2(t)dt)=vrms2R,

missä t0 on ajan hetki tarkastelujakson alussa. Keskimääräinen teho on merkitty yhtä suureksi kuin tehollisarvoisesta jännitteestä vrms laskettu teho. Ratkaistaan jännitteen tehollisarvo ottamalla neliöjuuri.

vrms=1Tt0t0+Tv2(t)dt

Tämä johdettu tehollisarvon laskentakaava on sama kuin olisi käytetty suoraan RMS-keskiarvostamista. Kaava on helppo muistaa, sillä lyhenne RMS kertoo suoraan laskutavan, Root-Mean-Square (neliöjuuri-keskiarvo-neliöinti). Kaavaa tarvitaan laskettaessa tehollisarvot erilaisille vaihtojännitteille, joista yleisimmin käytettyjä ovat siniaalto, kolmioaalto ja kanttiaalto.

Tehollisarvo siniaallolle

Sinimuotoinen vaihtojännite on muotoa

v(t)=V0sin(ωt),

missä V0 on jännitteen amplitudi, t aika ja ω kulmataajuus.

Tehollisarvon lauseke sinimuotoiselle jännitteelle on

vrms,sin=1T0TV02sin2(2πTt)dt=V02π02πsin2(t)dt.

Lausekkeen ensimmäisessä osassa kulmataajuus on muutettu muotoon ω=2π/T. Jälkimmäisessä osassa ajanjakson T paikalle on sijoitettu sinin jakson pituus, joka on 2π. Ajasta riippumaton jännitteen amplitudi on tuotu myös integraalin ulkopuolelle.

Seuraavaksi käytetään hyväksi jo tunnettua sinin neliön integraalia:[2]

sin2(x)dx=x214sin(2x)+C.

Laskut suorittamalla saadaan, että sinimuotoisen jännitteen tehollisarvo on vaihtojännitteen huippuarvo jaettuna neliöjuuri kahdella.

vrms,sin=V02

Tehollisarvo kolmioaallolle

Tiedosto:Rms kolmioaalto.png
Kolmioaallon muotoinen vaihtojännite kuvassa punaisella. Sinisellä on piirretty tämä jännite korotettuna toiseen potenssiin.

Ideaalisen kolmioaallon yksi jakso, T/4 verran viivästettynä, on alla olevan yhtälöryhmän mukainen. Aaltoa on viivästetty, jotta tehollisarvoa laskettaessa päästään vähemmällä integroinnilla. On myös hyvä huomata, että kolmioaalto muuttuu paraabelin muotoiseksi, kun se korotetaan toiseen potenssiin.

v(t)={4V0Tt,kun T/4t<T/44V0Tt+2V0,kun T/4t3T/4

Kolmioaallon jännitteen tehollisarvo on jännitteen huippuarvo jaettuna neliöjuuri kolmella.

vrms,kolmio=V03

Tehollisarvo kanttiaallolle

Ideaalinen kanttiaalto yhden jakson verran on muotoa:

v(t)={V0,kun 0t<T/2V0,kun T/2tT

Kanttiaallon jännitteen tehollisarvo on sama, kuin aallon huippujännitteen itseisarvo.

vrms,kantti=V0

Lähteet

Malline:Viitteet

Kirjallisuutta