Leiden-asteikko

Leiden-asteikko (yksikön tunnus °L tai ÐL) on historiallinen lämpötila-asteikko, jota käytettiin 1900-luvun alkupuolella matalien, alle −183 °C, lämpötilojen mittaamiseen Hollannissa. Se on empiirinen asteikko, jonka kaksi referenssipistettä ovat luonnollisen vedyn kiehumispiste (noin 20,4 K) ja hapen kiehumispiste (noin 90 K). Näille pisteille annettiin lämpötilat 0 °L ja noin 70 °L. Asteikkovälinä käytettiin kelvineitä, joten absoluuttinen nollapiste oli noin −20,4 °L. Koska lämpötilat mitataan vedyn kiehumispisteen suhteen, kutsutaan sitä suhteelliseksi asteikoksi. Mittausteknisesti sen asteikko on välimatka-asteikko, jossa termodynaamisia laskelmia voi tehdä ainoastaan lämpötilaerojen avulla.

Heike Kamerlingh Onnes (1853–1926) perusti kylmälaboratorion vuoden 1894 tienoilla Leideniin Alankomaihin. Mittareiden nesteenä käytettiin nesteytettyä happea, jonka kiehumispiste on −183 °C. Muut mittaustekniikat kehittyivät 1900-luvulla niin, että happimittareista voitiin luopua. Koska asteikko on 1 °C = 1 K = 1 °L, saadaan helpot muunnoskaavat

$\frac{t}{{}^{\circ }C}=\frac{t}{{}^{\circ }L}-253$

ja

$\frac{t}{{}^{\circ }L}=\frac{t}{{}^{\circ }C}+253$

Lähteet

• Rantala, T.: Lämpöopin luentomoniste (18. Lämpötila, lämpölaajeneminen ja ideaalikaasu) Malline:Wayback, 1997, Oulun yliopisto
• Hyhkö, Heikki: Tilastotieteen johdantokurssi Malline:Wayback, 2013

Aiheesta muualla

• Science & Society - Picture Library: Backing board for thermometer, c 1758.