Clausiuksen teoreema

testwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Clausiuksen teoreema tai Clausiuksen epäyhtälö ilmaisee termodynaamisen järjestelmän vapaaehtoisen muutoksen suunnan ja eristetyn järjestelmän tasapainotilan. Clausiuksen teoreemaa käytetään muodostettaessa termodynaamisen tasapainon määritykseen keskeisesti kuuluvat tilafunktiot, Helmholtzin vapaaenergia ja Gibbsin vapaaenergia.

Entropia ja eristetty järjestelmä

Tarkasteltaessa entropian osuutta vapaaehtoisessa eli irreversiibelissä muutoksessa, on valittu eristetty järjestelmä siinä olevan energian pitämiseksi vakiona.Malline:Efn Tällöin vapaaehtoisen muutoksen järjestelmässä aiheuttaa entropian kasvu, dS>0. Entropian kasvu aiheutuu järjestelmästä itsestään. Entropia kasvaa vapaaehtoisessa muutoksessa kunnes järjestelmä saavuttaa tasapainotilan, jolloin entropia on suurimmillaan. Tämä entropiaperiaate osoittaa luonnollisen muutoksen suunnan. Tasapainotilassa eristetylle järjestelmälle dS=0, joka pätee myös mille tahansa reversiibelille (palautuvalle) muutokselle jos järjestelmä säilyy tasapainotilassa muutoksen ajan. Tiivistettynä

(1)dS>0vapaaehtoinen muutos, eristetty järjestelmä
(2)dS=0reversiibeli muutos, eristetty järjestelmä

Entropia vapaaehtoisessa muutoksessa yleensä

Tarkasteltaessa järjestelmää, jossa lämpöenergian, q, on mahdollista virrata järjestelmästä tai järjestelmään, on vapaaehtoisessa muutoksessa dS ilmaistava kahdella osalla: 1) järjestelmän mistä tahansa vapaaehtoisesta, irreversiibelistä muutoksesta aiheutunut (sisäinen) entropia ( dSsis ), joka on aina suurempi kuin nolla ja 2) lämpöenergian vaihdosta järjestelmän ja sen ympäristön välillä aiheutunut (ulkoinen) entropia ( dSulk ), joka voi olla nolla tai nollaa suurempi tai nollaa pienempi.[1][2] Näistä jälkimmäinen on sama kuin dS=δqT.Malline:Efn Reversiibelille muutokselle δq=δqrev ja irreversiibelille muutokselle δq=δqirr. Kaikille muutoksille voidaan kirjoittaa:

(3)dS=dSsis+dSulk=dSsis+δqT

Reversiibelille muutokselle δq=δqrev ja dSsis=0, joten dS=δqrevT. Irreversiibelille eli vapaaehtoiselle muutokselle dSsis>0 ja dSulk=δqirrT, joten dS>δqirrT. Molemmat tapaukset yhdistetty saadaan

(4)dSδqTtai
(5)ΔSδqT

Tässä yhtäläisyysmerkki tarkoittaa reversiibeliä muutosta ja suurempi kuin -merkki irreversiibeliä muutosta. Yhtälö (5), jonka Rudolf Clausius oivalsi, on Clausiuksen teoreema tai Clausiuksen epäyhtälö ja se on termodynamiikan toinen pääsääntö (II laki). Yhtälö (4) toisen pääsäännön matemaattisena ilmaisuna ei tarkoita, että järjestelmän entropia ei voi pienentyä, vaan se tarkoittaa, että järjestelmän entropian pienenemisen määrän on oltava vähempi kuin entropian lisäyksen määrä järjestelmän ympäristössä. Esimerkiksi kun kemiallinen yhdiste kiteytyy vapaaehtoisesti, sen entropian väheneminen järjestäytyneen rakenteen muodostumisen seurauksena on pienempää kuin kiteytymislämmön aiheuttama entropian kasvu ympäristössä. Entropia-käsite on keskeinen termodynamiikassa. Seuraavassa havainnollistetaan tämän tilasuureen merkittävyyttä käytännössä: Veden kiteytyessä 263,15 K:ssa ja vakiopaineessa, on tämän kemiallisen tapahtuman faasimuutos

(6)HA2O(l)=HA2O(s)

Faasimuutokseen liittyvät entropian muutokset ovat:

1. alijäähtynyt vesi lämpiää hyvin hitaasti, so. reversiibelisti T1= 263,15 K:stä T2= 273,15 K:iinMalline:Efn

(6a)ΔSa=δqT=CpdTT=CplnT2T1=2,807 J mol1K1

2. faasimuutos neste jääksi hyvin hitaasti 273,15 K:ssä

(6b)ΔSb=δqT=ΔH2T2=6008 J mol1273,15 K=21,996 J mol1K1

Huomattakoon, että jäätyessään veden entropia pienenee vaikka itse tapahtuma on irreversiibeli.

3. jään lämpötila pudotetaan hyvin hitaasti 263,15 K:iin

(6c)ΔSc=δqT=CpdTT=CplnT1T2=1,356 J mol1K1

Joten yhtälön (6) faasimuutokselle entropian muutos on

(7)ΔSsis=ΔSa+ΔSb+ΔSc=20,545 J mol1K1

Kokonaisentropian muutokselle pitää tarkastella myös järjestelmän ja sen ympäristön välista entropian muutosta, ΔSulk, koska reaktio yhtälössä (6) tapahtuu irreversiibelisti. Tätä varten laitetaan tarkasteltavana oleva vesi osaksi hyvin suurta säiliötä, jonka lämpötila on 263,15 K. Tällöin veden jäätyminen tuottaa lämpöenergiaa, joka absorboituu muuhun osaan säiliötä. Tämä tapahtuma ei aiheuta käytännössä lämpötilamuutosta säiliössä. Säiliön entropian muutos on laskettavissa entalpian muutoksesta:Malline:Efn

(8)ΔSulk=δqT=ΔHT1=5617 J mol1263,15 K=21,345 J mol1K1

Yhtälössä (8) entalpian muutos on veden kiteytyminen 263,15 K:ssä. Se on negatiivinen, koska Skiinteä<Sneste.[3] Kokonaisentropia on suurentunut:

(9)ΔS=ΔSsis+ΔSulk=0,8 J mol1K1

Entropian mittaus

Entropian tarkka arvo on laskettavissa:

a) Termodynamiikan kolmannen lain avulla
b) Gibbsin funktion avulla: S=(GT)P
c) Kennon standardielektropotentiaalin avulla Nernstin yhtälöstä: ΔrS=nF(ET)P
d) Isotermisestä olomuodon muutoksesta: ΔtrsS=ΔtrsHTtrs
e) Molekulaarinen jakaumafunktioita käyttäen spektroskooppisesta tiedosta
f) Reaktiokinetiikan avulla määritetystä reaktion entropian muutoksesta, ΔrS

Huomautukset

Malline:Huomiolista

Katso myös

Malline:Div col

Malline:Div col end

Lähteet

Malline:Viitteet

  1. FACTA, 3. painos, osa 9, s. 670, (1971), Sanomapaino, Malline:ISBN
  2. Donald A. McQuarrie ja John D. Simon, Molecular Thermodynamics, s. 247, (1999), University Science Books, Malline:ISBN
  3. Thomas Engel ja Philip Reid, Thermodynamics, Statistical Thermodynamics and Kinetics, (2006), s. 168, Pearson, Malline:ISBN