Suurin yhteinen tekijä

testwikistä
Versio hetkellä 21. tammikuuta 2021 kello 14.51 – tehnyt imported>Stockmausen (funktion nimi pystykirjaimin)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matematiikassa kahden kokonaisluvun a ja b suurin yhteinen tekijä, merkitään syt(a, b) tai pelkästään (a, b), tarkoittaa suurinta sellaista lukua, joka jakaa molemmat luvut a ja b niin, että lopputulos on kokonaisluku.[1] Suurin yhteinen tekijä voidaan etsiä jakamalla tarkasteltavina olevat luvut alkutekijöihin. Tällöin lukujen suurin yhteinen tekijä saadaan ottamalla ne alkuluvut, jotka esiintyvät molempien lukujen alkutekijähajotelmassa korotettuna siihen potenssiin, joka on pienempi tämän kyseisen alkuluvun eksponentti lukujen alkutekijähajotelmissa. Suurin yhteinen tekijä on tällöin saatujen lukujen tulo. Siis jos

a=p1a1p2a2pnan ja
b=p1b1p2b2pnbn,

jossa pi on i:s alkuluku, ja jos pi ei ole luvun tekijä, sitä vastaava eksponentti ai tai bi on nolla, saadaan suurin yhteinen tekijä kaavasta

syt(a,b)=p1min(a1,b1)p2min(a2,b2)pnmin(an,bn)

Suurin yhteinen tekijä voidaan löytää myös esimerkiksi Eukleideen algoritmin avulla.

Algebrallinen määritelmä

Algebrallisessa mielessä kokonaislukujen a1,a2,...,an suurimmalla yhteisellä tekijällä tarkoitetaan näiden lukujen virittämän kokonaislukujen renkaan ideaalin virittäjää.

Jos luvut a1,a2,...,an ovat kaikki nollia, niiden virittämä ideaali koostuu pelkästään luvusta 0.

Kokonaislukujen rengas on kommutatiivinen eli vaihdannainen rengas. Lisäksi se on kokonaisalue, toisin sanoen siinä ei ole nollasta eroavia nollanjakajia, ja edelleen niin sanottu pääideaalialue, toisin sanoen sen jokainen ideaali on yhden alkion virittämä.

Väite, että jokainen kokonaislukujen renkaan äärellisesti viritetty ideaali on yhden alkion virittämä, voidaan todistaa seuraavasti:

Olkoon I={c1a1+c2a2+...+cnan|ciZ kaikilla i=1,...,n} kokonaislukujen a1,a2,...,an virittämä renkaan ideaali. Olkoon d tämän ideaalin pienin positiivinen alkio ja d=d1a1+d2a2+...+dnan.

Helposti todetaan, että jokainen d:n monikerta sisältyy ideaaliin I.

Olkoon toisaalta c=c1a1+c2a2+...+cnan ideaalin I mielivaltainen alkio ja c=ed+f, jossa 0fd.

Tällöin f=ced=(c1a1+c2a2+...+cnan)e(d1a1+d2a2+...+dnan)=(c1ed1)a1+(c2ed2)a2+...+(cnedn)an.

Siis f kuuluu ideaaliin I. Jos f on suurempi kuin nolla, saadaan ristiriita luvun d valinnan kanssa. Siis välttämättä jokainen ideaalin I alkio on luvun d monikerta.

Toisin sanoen lukujen a1,a2,...an virittämä ideaali on sama, kuin ko. ideaalin pienimmän positiivisen alkion d virittämä ideaali. Tätä lukua d kutsutaan lukujen a1,a2,...,an suurimmaksi yhteiseksi tekijäksi.

Esimerkkejä

  • Lukujen 12 ja 15 suurin yhteinen tekijä on 3. Tämä nähdään jakamalla luvut tekijöihin: 12 = 22 · 3 ja 15 = 3 · 5.
  • Lukujen 132 ja 222 suurin yhteinen tekijä syt(132,222) = 6, koska 132 = 22 · 3 · 11 ja 222 = 2 · 3 · 37.

Yksinkertainen käytännön esimerkki

Olkoon tehtävänä peittää suorakaiteen muotoisen huoneen, jonka leveys a ja pituus b ovat kokonaislukuja, lattia mahdollisimman suurilla keskenään samankokoisilla neliön muotoisilla laatoilla. Miten laatan sivun pituus c on valittava?

Ratkaisun antaa lukujen a ja b suurin yhteinen tekijä suoraan. Siis valitaan c=syt(a,b).

Ominaisuuksia

Käytännössä nopein tapa määrittää kahden luvun suurin yhteinen tekijä on käyttää Josef Steinin vuonna 1961 julkaisemaa binääristä algoritmia, mikäli lukujen alkutekijähajotelmaa ei tunneta.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

Malline:Viitteet

Aiheesta muualla

Malline:Commonscat-rivi

  1. 1,0 1,1 Rosen, s. 53
  2. Rosen, s. 54