Gradientti

testwikistä
Versio hetkellä 28. helmikuuta 2025 kello 23.18 – tehnyt imported>Ipr1Bot (Korjataan ISBN-tunniste)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esimerkkinä kahden muuttujan funktion f(x,y)=xex2+y2 gradientti ilmaistuna vektorikenttänä. Väri kuvaa funktion arvoa (isot punaisella, pienet sinisellä) ja vektorit gradienttia kussakin pisteessä.

Gradientti on matemaattinen differentiaalioperaattori, joka on määritelty usean muuttujan skalaarifunktioille f:n. Gradientti ilmaisee funktion suurimman muutosnopeuden (gradienttivektorin pituus) ja tämän suurimman muutoksen suunnan. Funktio kasvaa voimakkaimmin gradientin suuntaan ja vähenee voimakkaimmin negatiivisen gradientin suuntaan.[1]

Karteesisessa koordinaatistossa gradientti on vektori, jonka komponentteina ovat funktion osittaisderivaatat. Esimerkiksi kolmen muuttujan funktion gradientti merkitään grad(f) tai symbolin nabla avulla f ja määritellään

f(x,y,z)=xf(x,y,z)i+yf(x,y,z)j+zf(x,y,z)k,

missä i,j ja k -komponenttien kertoimet ovat funktion osittaisderivaattoja muuttujien x,y ja z suhteen. Yleisen n muuttujan funktion gradientti määritellään

f(𝐱)=[fx1(𝐱),fx2(𝐱),,fxn(𝐱)]T,

missä 𝐱 on funktion muuttujien muodostama vektori

𝐱=[x1,x2,,xn]T.

Gradienttia voidaan pitää derivaatan yleistyksenä usean muuttujan funktioille. Gradientti on erikoistapaus Jacobin matriisista, joka on määritelty monen muuttujan vektoriarvoisille funktioille 𝐟:np.

Määritelmiä ja laskusääntöjä

Differentiaali

Yhden muuttujan tapauksessa funktion differentiaali määriteltiin

Δf(x)=f(x)Δx,

ja yleisesti funktion differentiaali määritellään gradientin avulla

Δf(𝐱)=fΔ𝐱,

missä piste kuvaa kahden vektorin pistetuloa.

Suunnattu derivaatta

Gradientin avulla voidaan määrittää helposti myös suunnattu derivaatta: Funktion suunnattu derivaatta vektorin e suuntaan on

ef(𝐱)=f(𝐱)e0,

missä e0 on e:n suuntainen yksikkövektori (vektori, jonka pituus on yksi). Pistetulo on suurin, kun lasketaan suunnattua derivaattaa gradientin suuntaan ja pienin, kun lasketaan suunnattua derivaattaa negatiivisen gradientin suuntaan.[2]

Ketjusääntö

Mikäli funktion muuttujat riippuvat esimerkiksi parametrista t, eli

𝐱=[x1(t),x2(t),,xn(t)]T,

saadaan funktion derivaatta parametrin suhteen gradientin avulla lausekkeesta

df(𝐱(t))dt=f(𝐱)𝐱(t),

missä siis

𝐱(t)=[x1(t),x2(t),,xn(t)]T.

Tämä tunnetaan niin sanottuna ketjusääntönä.

Gradientti käyräviivaisissa koordinaatistoissa

Napakoordinaatistossa annetulle funktiolle gradientti on

f(r,ϕ)=erfr+eϕ1rfϕ,

sylinterikoordinaatistossa

f(r,ϕ,z)=erfr+eϕ1rfϕ+ezfz

sekä pallokoordinaatistossa

f(r,θ,ϕ)=erfr+eθ1rfθ+eϕ1rsinθfϕ.

Huomaa, että viimeinen laskusääntö on pätevä pallokoordinaatistossa, jossa muunnoskaavat ovat {x=rsinθcosϕy=rsinθsinϕz=rcosθ

Katso myös

Lähteet

Malline:Viitteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla