Säteily­paine

Malline:Lähteetön Säteily­paine on sähkömagneettisen säteilyn aiheuttama tavallisesti hyvin pieni paine, joka kohdistuu kaikkiin pintoihin, joihin osuu sähkömagneettista säteilyä. Massiivisissa tähdissä säteilypaineella on huomattava merkitys, samoin joissakin muissa kuumissa ja tiheissä ympäristöissä, kuten mustien aukkojen ympäristössä. Säteilypaine aiheutuu fotonien liikemäärästä, eikä sitä pidä sekoittaa tähdestä sinkoutuvien massallisten hiukkasten aiheuttamaan, käytännössä merkityksettömään vaikutukseen.

Esimerkiksi Maahan saapuu Auringosta 1 370 W/m² säteilyä, joka aiheuttaa 4,6 μPa:n (mikropascalin) säteilypaineen. Jos tähden sisuksissa säteily ylittää niin kutsutun Eddingtonin rajan, säteily alkaa puhaltaa tähden kaasua ulospäin. Säteilypaine kasvaa lämpötilan neljänteen potenssiin eli $p_{rad}\propto T^4$. Suuren jättiläistähden sisällä lämpötila on jopa 1 000 miljoonaa kelviniä.

Säteilypainetta on ajateltu käytettäväksi hyväksi hitaassa mutta taloudellisessa avaruusmatkailussa aurinkopurjeilla tai sähköpurjeilla varustetuilla aluksilla.

Venäläinen Pjotr Lebedev osoitti säteilypaineen olemassaolon ensi kertaa v. 1899.