Molekulaarinen jakaumafunktio

Kemiallisen molekyylin (tai ionin tai radikaalin) energia koostuu rotaatio-, vibraatio- ja elektronienergiasta.^A Näiden lisäksi kemiallisessa reaktiossa molekyylillä on translaatioenergiaa. Näistä kolme ensiksimainittua energiaa koostuvat erillisistä energiatiloista, joiden välisiin siirtymiin perustuvat mm. spektriviivat. Kaikkia näitä energioita voidaan tarkastella molekulaarisella jakaumafunktiolla.^[1]^[2]

Molekulaarinen jakaumafunktio

Moniatomisen molekyylin energia on jaettavissa neljään vapausasteeseen, joihin molekyylin molekulaarinen kokonaisjakaumafunktio perustuu. Nämä vapausasteet ovat translaatio, rotaatio, vibraatio, ja elektroninen. Jos oletetaan, että nämä vapausasteet eivät ole toisiinsa kytkeytyneet, niin molekyylin energia voidaan jakaa translaatio-, rotaatio-, vibraatio, ja elektronienergiaan:

E = E_{t} + E_{r} + E_{v} + E_{e}

Boltzmannin lain mukaan voidaan kirjoittaa:^B

Q = \sum_{i} g_{t} g_{r} g_{v} g_{e} e^{\frac{- (E_{t} + E_{r} + E_{v} + E_{e})}{k_{B} T}} = Q_{t} Q_{r} Q_{v} Q_{e}

Translaatiojakaumafunktio

Translaatioliikkeessä ei erillisiä energiatasoja tavallisesti oteta tarkasteluun, koska ne ovat niin lähellä toisiaan. Kvanttimekaniikan mukaan ne ovat laskettavissa esim. molekyylille, joka liikkuu tunnetussa laskennollisesti yksinkertaisessa tilavuudessa. Kemiallisessa kinetiikassa otetaan lähtökohdaksi klassinen liike ja yhtenäinen energia-alue, jolloin Boltzmannin laissa oleva summaus korvataan integraalilla. Translaatiojakaumafunktioksi yksiulotteisessa $a$ -pituisessa laatikossa $m$ -massaiselle molekyylille saadaan (yksi ulottuvuus):

Translaatiojakaumafunktion johtaminen^[3]

Boltzmannin jakaumalaki on

(1)

\frac{N_{i}}{N} = \frac{g_{i} e^{- \frac{E_{i}}{k_{B} T}}}{\sum_{i} e^{- \frac{E_{i}}{k_{B} T}}} = \frac{g_{i} e^{- \frac{E_{i}}{k_{B} T}}}{Q}

Translaatioenergiatilojen tapauksessa peräkkäisten energiatasojen väli on niin pieni, että nämä energiatilat muodostavat näennäisen jatkumon. Tällöin energiatilojen miehittymistä tarkasteltaessa kvanttiteoriassa Planckin vakion $h$ dimensiot ovat $(matka) x (momentti)$ . Jos piirretään kuvaaja, jossa $x$ (matka) on y-akseli ja $p_{x}$ (momentti) on x-akseli, niin tässä faasitasossa (engl. phase plane) diskreetti tila tai solu miehittää pinta-alan $h$ . Tilojen lukumäärä, joilla on momentti välillä $p_{x} \to p_{x} + d p_{x}$ ja etäisyydellä $x \to x + d x$ on

(2)

g_{i} = \frac{d x d p_{x}}{h}

Tässä derivaatta liikemäärästä $d p_{x} = m d v_{x}$ . Translaatiojakaumafunktio, $Q_{t} (x)$ , yhdessä ulottuvuudessa on:

(3)

Q_{t} (x) = \sum \frac{m d v_{x} d x}{h} e^{- \frac{m v_{x}^{2}}{2 k_{B} T}}

Translaatioenergiatasot muodostavat käytännössä jatkumon (engl. continuum), joten summaus voidaan korvata integroimisella. Jos kaasu on $a$ -pituisessa laatikossa, niin $x$ on saa arvot $0 \to a$ ja $v_{x}$ saa arvot $- \infty \to + \infty$ . Nämä muodostavat integrointirajat:

(4)

Q_{t} (x) = \frac{m}{h} \int_{0}^{a} d x \int_{- \infty}^{+ \infty} e^{- \frac{m v_{x}^{2}}{2 k_{B} T}} d v_{x} = \frac{a}{h} \sqrt{2 π m k_{B} T}

Huomaa: standardi-integraali $\int_{- \infty}^{+ \infty} e^{- β x^{2}} d x = \sqrt{\frac{π}{β}}$

Q_{t} = \frac{a}{h} \sqrt{2 π m k_{B} T} = \frac{a}{Λ}

Tässä $Λ$ on terminen de Broglie-aallonpituus, $h$ on Planckin vakio, $k_{B}$ on Boltzmannin vakio ja $T$ on lämpötila Kelvin-asteissa. Suorakulmaisessa suuntaissärmiössä, jonka tilavuus on $V$ , liikkuvalle samalle molekyylille saadaan (kolme ulottuvuutta, nämä translaatiovapausasteet otetaan toisistaan erillisinä):

Q_{t} = \frac{V}{h^{3}} (2 π m k_{B} T)^{\frac{3}{2}}

Rotaatiojakaumafunktio

Rotaatioliikkeessä energiatasot ovat lähellä toisiaan, mutta erotettavissa toisistaan. Huoneen lämpötilassa, n. 298 K, useat rotaatiotilat ovat miehittyneet, koska rotaatioenergialtaan molekyyli on täysin virittynyt. Rotaatiojakaumafunktio lineaariselle molekyylille (esim. vety, H-H), joka oletetaan jäykäksi pyörijäksi ja jolla on kaksi vapausastetta on:

Rotaatiojakaumafunktion johtaminen^[4]

Lineaarisen jäykän pyörijän rotaatioenergiat ovat

E_{i} = i (i + 1) P = \frac{i (i + 1) ℏ^{2}}{2 I}

. Rotaatiojakaumafunktion johtamisessa käytetään Boltzmannin jakaumalakia, johon sijoitetaan rotaatioenergiat ja energiatasojen multiplisiteetti:

(1)

Q_{r} = \sum_{i = 0}^{\infty} i (i + 1) e^{- \frac{i (i + 1) ℏ^{2}}{2 I k_{B} T}}

Jos rotaatioenergiatasojen väli on pieni verrattuna $k_{B} T$ :een, niin summa voidaan korvata integraalilla.

(2)

Q_{r} = \int_{i = 0}^{\infty} i (i + 1) e^{- \frac{i (i + 1) P}{k_{B} T}} d i

Integroimisessa on huomioitavissa, että $\frac{d (e^{- \frac{i (i + 1) P}{k_{B} T}})}{d i} = - \frac{P (2 i + 1)}{k_{B} T} e^{- \frac{i (i + 1) P}{k_{B} T}}$ , joten yhtälöstä (2) saadaan

(3)

Q_{r} = \int_{i = 0}^{\infty} \frac{- k_{B} T}{P} \frac{d}{d i} (e^{- \frac{i (i + 1) P}{k_{B} T}}) d i = \frac{- k_{B} T}{P} |_{i = 0}^{\infty} e^{- \frac{i (i + 1) P}{k_{B} T}} = \frac{k_{B} T}{P}

Yhtälöön (3) lisätään nimittäjään symmetrialuku molekyylin symmetrian takia.

Q_{r} = \frac{8 π^{2} I k_{B} T}{h^{2} σ}

Tässä $I$ molekyylin hitausmomentti ja $σ$ on symmetrialuku (so. samanlaisten suuntautumisien lukumäärä)^C. Epälineaariselle molekyylille (esim. metaani) on huomioitava kolme vapausastetta ja täten kolme eri hitausmomenttia $A, B, C$ . Tällöin rotaatiojakaumafunktio on:

Q_{r} = 8 π^{2} \frac{(8 π^{3} A B C)^{\frac{1}{2}} (k_{B} T)^{\frac{3}{2}}}{h^{3} σ}

Jäykän pyörijän energiatasot ovat

E_{i} = i (i + 1) P = \frac{i (i + 1) h^{2}}{2 I (2 π)^{2}} = \frac{i (i + 1) ℏ^{2}}{2 I}

Tässä $P$ on rotaatiovakio (pyörimisvakio) ja rotaatiokvanttiluku $i = 0, 1, 2, . . .$ . Jokaisen rotaatioenergiatason monikerrainnaisuus (multiplisiteetti) on $2 i + 1$ .

Vibraatiojakaumafunktio

Vibraatioliikkeessä energiatasot ovat selvästi erillään toisistaan, joten vain muutama alin tila on miehittynyt. Tämän vuoksi jakaumafunktio on laskettava summaamalla. Harmoniselle värähtelijälle ^D, jolla on vain yksi vapausaste (esim. kaksiatominen molekyyli) vibraatiojakaumafunktio on:

Vibraatiojakaumafunktion johtaminen^[4]

Vibraatiojakaumafunktion laskemisessa käytetään Boltzmannin jakaumalakia

(1)

Q_{v} = \sum_{i} g_{i} e^{- \frac{E_{i}}{k_{B} T}}

Harmonisen värähtelijän vibraatioenergiatasoilla ei ole degeneraatiota, joten vibraatioenergia on

(2)

E_{v} = (v + \frac{1}{2}) h c \tilde{v}

Tässä $c$ on valon nopeus tyhjiössä ja $\tilde{v}$ on yhden värähdystason harmoninen taajuus (yksikössä cm^-1 ). Jokaisen energiatason multiplisiteetti on 1. Vibraatiojakaumafunktion laskemiseksi kaikki energiatilat pitää summata. Yhtälöstä (1) saadaan sijoittamalla siihen yhtälö (2)

(3)

Q_{v} = \sum_{v = 0}^{\infty} e x p [- \frac{(v + \frac{1}{2}) h c \tilde{v}}{k_{B} T}] = e^{- \frac{h c \tilde{v}}{2 k_{B} T}} \sum_{v = 0}^{\infty} e^{- \frac{h c \tilde{v} v}{k_{B} T}}

Summalausekkeen sarjakehitelmä $\sum_{v = 0}^{\infty} e^{- v a x} ≃ \frac{1}{1 - e^{- a x}}$ ,^[5] joten vibraatiojakaumafunktioksi (NPE on mukana) saadaan:

(4)

Q_{v} = \frac{e^{- \frac{h c \tilde{v}}{2 k_{B} T}}}{1 - e^{- \frac{h c \tilde{v}}{k_{B} T}}}

Kun käytännön syistä alin energiataso merkitään $E_{0} = 0$ , niin yhtälön (4) osoittajaksi tulee 1. Täten muiden vibraatioenergiatasoja energioita verrataan tähän energiatasoon.

Q_{v} = (1 - e^{- \frac{h ν}{k_{B} T}})^{- 1} = Q_{v, 0}

Tässä $ν$ on harmonisen värähtelijän värähdystaajuus, $Q_{v, 0}$ on tarkka merkintä siitä, että kyseessä on vibraatiojakaumafunktio suhteessa molekyylin alimpaan vibratioenergiatasoon (se merkitään nollaksi).^E Kun molekyylillä on $s$ -kappaletta vibraatiovapausastetta, vibraatiojakaumafunktioksi saadaan:

Q_{v, 0} = \prod_{i = 1}^{s} (1 - e^{- \frac{h ν_{i}}{k_{B} T}})^{- 1} = Q_{v, 0}

Tässä $ν_{i}$ ovat eri värähdystaajuudet. Harmonisen värähtelijän energiatasot ovat

E_{v} = (v + \frac{1}{2}) h ν

Tässä $ν$ on värähtelytaajuus (yksikössä s^-1) ja $v = 0, 1, 2, . . .$ on vibraatiokvanttiluku. Jokainen vibraatiotila voi olla vain kertaalleen miehittynyt (ei degeneraatiota).

Kaksiatomisella molekyylillä on vibraatioenergiaan suhteutettuja vapausasteita $3 N - 5 = 1$ kappaletta. Epälineaariselle molekyylillä niitä on $3 N - 6$ kappaletta.

Elektroninen jakaumafunktio

Elektroninen jakaumafunktio on Boltzmannin lain mukainen:

Q_{e, 0} = \sum_{i} g_{i} e^{\frac{- E_{i}}{k_{B} T}}

Tässä $g_{i}$ on degeneraatio ja $E_{i}$ on molekyylin alimpaan elektroniseen tilaan suhteutettu tilan $i$ energia. Elektroniset energiatasot ovat usein selvästi erillään toisistaan, joten elektronisen perustilan lisäksi vain jotkut viritystilat pitää ottaa huomioon molekyylin ominaisuuksista. Usein kun peräkkäisten elektronienergiatasojen väli on hyvin suuri, siis $E_{e, 0} ≫ k_{B} T$ , niin $Q_{e, 0} ≃ g_{0}$ tai peruselektronitilan degeneraatio. Tässä $g_{0}$ on elektroniselta energialtaan alimman elektronitilan miehittyminen. Kemiallisessa reaktiossa, jossa mukana on duplettitila (esim. radikaalilla) tai triplettitila (esim. aromaattiset molekyylit), spinnin degeneroituminen otetaan huomioon $g_{i}$ :lla.

Lisätieto

^A Suomalaiset vastineet ovat: pyörimisenergia ja värähtelyenergia. Translaatioenergia on liike-energiaa.

^B Termisessä tasapainotilassa elektronisen jakaumafunktion arvo on tyypillisesti 1, koska usein selvästi erillään olevista elektronisista energiatasoista vain alin taso on käytössä (so. miehittynyt) ja se on singlettitila. Reaktioissa, joissa on mukana dupletti- tai triplettitilat, $g_{e}$ määräytyy spinnikerrannaisuuden mukaan. - Molekulaarisessa kokonaisjakaumafunktiossa on mukana myös ydinspin. Ydinspinnin osuus kemiallisessa reaktiossa on hyvin pieni.

^C Esimerkiksi ammoniakilla $σ$ on 3 ja metaanilla 12.

^D Käytännössä kaksiatominen (so. diatominen) molekyyli on epäharmoninen värähtelijä ja sen potentiaalienergiaa pitää kuvata esim. morse-potentiaalilla.

^E Alimman vibraatioenergiatason arvo on nolla huolimatta siitä, että se on puoli värähtelykvanttia harmonisen potentiaalikäyrän minimin yläpuolella. Täten molekyylin nollapiste-energia (NPE) on $\frac{1}{2} h ν$ .

Katso myös

Malline:Div col

Malline:Div col end

Lähteet

Malline:Viitteet

↑ John W. Moore ja Ralph G. Pearson, Kinetics and Mechanism, 3. painos, (1981), John Wiley & Sons, Malline:ISBN
↑ Jeffrey I. Steinfeld, Joseph S. Francisco, ja William L. Hase, Chemical Kinetics and Dynamics, 2. painos, (1998), Prentice Hall, Malline:ISBN
↑ Frank Wilkinson, Chemical Kinetics and Reaction Mechanisms, sivu 98, (1980), van Nostrand Reinhold Company, Malline:ISBN
↑ ^4,0 ^4,1 Jeffrey I. Steinfeld, Joseph S. Francisco, ja William L. Hase, Chemical Kinetics and Dynamics, 2. painos, sivu 325, (1998), Prentice Hall, Malline:ISBN
↑ Thomas Engel ja Philip Reid, Thermodynamics, Statistical Thermodynamics and Kinetics, (2006), s. 338, Pearson, Malline:ISBN

[1] John W. Moore ja Ralph G. Pearson, Kinetics and Mechanism, 3. painos, (1981), John Wiley & Sons, Malline:ISBN

[2] Jeffrey I. Steinfeld, Joseph S. Francisco, ja William L. Hase, Chemical Kinetics and Dynamics, 2. painos, (1998), Prentice Hall, Malline:ISBN

[3] Frank Wilkinson, Chemical Kinetics and Reaction Mechanisms, sivu 98, (1980), van Nostrand Reinhold Company, Malline:ISBN

[Steinfeld1998-4] 4,0 ^4,1 Jeffrey I. Steinfeld, Joseph S. Francisco, ja William L. Hase, Chemical Kinetics and Dynamics, 2. painos, sivu 325, (1998), Prentice Hall, Malline:ISBN

[5] Thomas Engel ja Philip Reid, Thermodynamics, Statistical Thermodynamics and Kinetics, (2006), s. 338, Pearson, Malline:ISBN

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

Molekulaarinen jakaumafunktio

Sisällys