Tiheyskorkeus

testwikistä
Versio hetkellä 20. syyskuuta 2023 kello 09.29 – tehnyt imported>Cimon Avaro (epämääräinen korjattava malline poistettu)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tiheyskorkeuden määrityskaavio nomogrammina.

Tiheyskorkeus on ilmailussa käytetty lentokoneen lentokorkeus, joka vastaa kansainvälisen standardi-ilmakehän (ISA, International Standard Atmosphere) korkeutta, jolla on tietty ilman tiheys. Kyseessä on korjattu painekorkeus, jossa otetaan huomioon standardi-ilmakehästä poikkeava ilman lämpötila.

Sekä ilman lämpötilan kasvu että pienemmässä määrin ilmankosteuden kasvu pienentävät ilman tiheyttä.

Lentoturvallisuutta parantava laskentaparametri

Ilman tiheys vaikuttaa sekä lentokoneen aerodynaamiseen että sen voimalaitteen suorituskykyyn. [1]

  • ilman tiheyden lasku pienentää siiven nostovoimaa
  • potkurin tehokkuus heikkenee tiheyden laskiessa
  • voimalaitteen teho laskee ilman hapen määrän laskiessa; ts. korkealla, kuumissa ja kosteissa oloissa voimalaitteen tuottama teho on pienempi kuin matalalla, kylmässä ja kuivassa ilmassa
  • suuremmassa tiheyskorkeudessa lentokone kiihtyy hitaammin lähtökiidossa ja lennon aikana
  • sakkausnopeus kasvaa tiheyskorkeuden kasvaessa
  • lentokoneen nousunopeus on pienempi tiheyskorkeuden kasvaessa

Määritys

Kuivalle ilmalle tiheyskorkeus lasketaan:

DA=144745,11628[1(P0/PSLT/TSL)b]

missä

DA= tiheyskorkeus (jalkaa, ft)
P0= ilmanpaine (staattinen paine)
PSL= merenpinnan standardin mukainen paine eli 1013,25 hPa
T= ilman lämpötila (K)
TSL= merenpinnan standardin mukainen ilman lämpötila eli 288,15 K
b= 0,235

Lähteet

Malline:Viitteet

Aiheesta muualla

  1. AOPA Flight Training, Volume 19, Number 4; April 2007; Aircraft Owners and Pilots Association; ISSN 1047-6415