Ero sivun ”Analyysin peruslause” versioiden välillä

testwikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
imported>Ipr1Bot
p Korjataan ISBN-tunniste
 
(ei mitään eroa)

Nykyinen versio 28. helmikuuta 2025 kello 23.16

Analyysin peruslauseet ovat lauseita, joiden mukaan kaksi analyysin perusmääritelmää, derivointi ja integrointi, ovat toistensa käänteistoimituksia. Analyysin peruslauseita on väitteen kumpaakin puoliskoa varten yksi, ja niiden nimet ovat analyysin ensimmäinen peruslause ja analyysin toinen peruslause. Siitä, kumpi on kumpi, ei liene täysin yksimielistä käytäntöä.

Analyysin ensimmäinen peruslause

Jos f on välillä [a,b] jatkuva funktio ja F jokin sen integraalifunktio, niin F on derivoituva ja pätee:

F(x)=f(x)

Lause voidaan kirjoittaa myös muodossa

ddxcxf(t)dt=f(x), missä c[a,b].[1]

Analyysin toinen peruslause

Olkoot F1 ja F2 funktion f primitiivejä (integraalifunktioita). Tällöin löytyy vakio c siten, että

F1(x)=F2(x)+c kaikille x.

Geometrinen tarkastelu

Punaisella funktion f alue pisteeseen x asti. Sininen ja punainen alue yhdessä vastaa f:n aluetta x+h asti.
Analyysin peruslause (animaatio)

Merkitään kuvasta funktion f alueen, eli funktion alle jäävän pinta-alan, kokoa funktiolla A (kuvassa punainen alue). Olkoon sinisen alueen leveys h. Kun h on pieni saadaan arvio siniselle alueelle:

Ahf(x)

Toisaalta sininen alue on A(x+h)A(x). Yhdistämällä saadaan:

hf(x)A(x+h)A(x)f(x)A(x+h)A(x)h

Siis f on A:n derivaatta, kun väli h lähestyy nollaa.

f(x)=ddxA=limh0A(x+h)A(x)h

Tästä seuraa, että derivoinnin käänteisoperaatiolla funktiosta f saadaan funktio A eli funktion alle jäävä pinta-ala.

Lähteet

Malline:Viitteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla