Lähdekoodi sivulle Suolahappo

{{Yhdiste
| nimi = Suolahappo
| muitanimiä = Vetykloridihappo<br />kloorivetyhappo
| cas = 7647-01-0
| kuva = Chloride-ion-3D-vdW.png
| kuva2 = Hydronium-3D-vdW.svg
| kaava = [[vety|H]][[kloori|Cl]]
| moolimassa = 36,46&nbsp;g/mol
| ulkomuoto = Väritön neste
| tiheys = 1,18&nbsp;g/cm<sup>3</sup> (37&nbsp;% liuos)
| liukoisuus = 72&nbsp;g / 100&nbsp;ml (20&nbsp;°C)
| varoitusmerkit = [[Kuva:Hazard C.svg|70px|]]<B>C</B>
}}

'''Suolahappo''', '''vetykloridihappo''' eli '''kloorivetyhappo''' on vahvasti [[happamuus|hapan]] [[liuos]], joka syntyy [[vetykloridi]]n eli kloorivedyn (HCl) liuetessa veteen. Vahvana happona vetykloridi [[protolyysi|protolysoituu]] vedessä lähes täydellisesti [[kloridi]]- (Cl<sup>-</sup>) sekä vetyioneiksi, jotka yhtyvät vesimolekyylien kanssa muodostaen [[oksonium]]ioneja (H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>). Niinpä suolahapossa veteen liuenneina onkin vetykloridimolekyylien sijaan pääasiassa kloridi- ja oksoniumioneja. Tästä huolimatta suolahapolle käytetään usein vetykloridin tavoin merkintää HCl tai tarkemmin HCl (aq). Erotukseksi kaasumaisesta vetykloridista käytetään suolahaposta joskus myös nimitystä '''hydroniumkloridi'''.

Suolahappo on liuos, joka koostuu oksoniumioneista H<sub>3</sub>O<sup>+</sup> ja kloridi-ioneista. Kyseessä on väritön neste, jolla on tunnusomainen pistävä haju.<ref name=katalyytti>{{kirjaviite |Tekijä = Kaarina Kanerva, Lea Karkela, Juha Valste |Nimeke = Katalyytti, Epäorgaaninen kemia | Sivu = 49 | Luku = Vetykloridi ja muut vetyhalogenidit | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1996 |Tunniste = | ISBN = 951-0-19999-0}}</ref> 

Suolahappo on [[vahva happo]], joka syövyttää ihoa väkevänä liuoksena. Suolahappo on tärkeänä aineksena ihmisen ja useimpien eläinten [[mahaneste]]essä. 

Suolahappo on myös tärkeä teollisuuskemikaali, jota käytetään muun muassa [[polyvinyylikloridi]]n (PVC-muovin) valmistukseen ja [[nahka|nahkojen]] prosessointiin. Elintarviketeollisuudessa sitä käytetään lisäaineena sekä [[gelatiini]]n tuotantoon. Rehun säilöntään käytettävä [[AIV-liuos]] on suolahapon ja [[rikkihappo|rikkihapon]] seos. Kotitaloudessa suolahappoa voidaan käyttää laimeana liuoksena [[kattilakivi|kattilakiven]] poistoon.

Suolahappo kaasuuntuu, jos suolahappoliuos ei sisällä vähintään noin 60&nbsp;prosenttia vettä tai suolahappoa ei säilytetä kovassa paineessa tai jäähdytetä.

==Nimeäminen==

Eurooppalaiset alkemistit käyttivät vetykloridihaposta latinaksi muun muassa nimiä ''spiritus salis'' ("suolan henki") ja "acidum salis" (suolahappo). Molemmat nimet ovat yhä käytössä käännöksinä useissa kielissä, esimerkiksi saksan ''Salzsäure'', ruotsin ''saltsyra'' ja myös suomen ''suolahappo''.

Ennen [[systemaattinen nimi|systemaattisten nimien]] käyttöönottoa suolahappo tunnettiin muun muassa nimellä ''muriaattihappo'' ({{k-la|acidum muriatum''}}), missä sana ''muriatum'' tarkoittaa suolapitoista. Tähän perustuva nimi ''muriatic acid'' on englannin kielessä yhä toisinaan käytössä.<ref name="muriatic_acid">{{verkkoviite | Osoite = http://bayermaterialsciencenafta.com/products/index.cfm?mode=grades&pp_num=EB7C4476-A4F6-7AE6-7CD78F4E6C60AA44&o_num=3 | Nimeke = Hydrochloric Acid | Julkaisija = Bayer Material Science | Viitattu = 2.10.2020 | arkisto = https://web.archive.org/web/20101015233337/http://bayermaterialsciencenafta.com/products/index.cfm?mode=grades&pp_num=EB7C4476-A4F6-7AE6-7CD78F4E6C60AA44&o_num=3 | arkistoitu = 15.10.2010 }}</ref><ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.ppg.com/chemicals/chloralkali/Documents/english/MuriaticAcid.pdf | Nimeke = Muriatic Acid | Julkaisija = PPG Industries | Vuosi = 2005 | Viitattu = 2.10.2020 | arkisto = https://web.archive.org/web/20150702030125/http://www.ppg.com/chemicals/chloralkali/documents/english/muriaticacid.pdf | arkistoitu = 2.7.2015 }}</ref>  Vuonna 1814 ranskalainen kemisti [[Joseph Louis Gay-Lussac]] antoi sille nimen ''acide hydrochlorique''<ref>{{lehtiviite | Tekijä = Joseph Louis Gay-Lussac | Otsikko = Mémoire sur l'iode | Julkaisu = Annales de Chemie | Numero = 91 |Vuosi = 1814 | Sivu = 9 | Kieli = {{fr}} | www = https://books.google.com/books?id=Tao9AQAAMAAJ&pg=PA9#v=onepage&q&f=false}}</ref> 

==Historia==
Väitetään, että suolahapon keksi alkemisti [[Jabir ibn Hayyan]] noin vuonna 800.<ref name="auto">{{verkkoviite|Osoite=http://www.hmdb.ca/metabolites/HMDB0002306|Nimeke=Human Metabolome Database: Showing metabocard for Hydrochloric acid (HMDB0002306)|Viitattu=2.10.2020}}</ref><ref name="Pubchem">{{verkkoviite|Osoite=https://pubchem.ncbi.nlm.nih.gov/compound/hydrochloric_acid#section=Top|Nimeke=hydrochloric acid|Viitattu=2.10.2020|Sivusto=Pubchem}}</ref> Monet asiat, jotka ovat menneet Jabir ibn Hayyanin nimiin ovat kuitenkin todellisuudessa peräisin Espanjassa 1200-luvulla eläneeltä henkilöltä, joka otti käyttöönsä Jabarin latinisoidun nimen Geber saadakseen ajatuksilleen enemmän arvovaltaa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.britannica.com/biography/Geber|nimeke=Geber|tekijä=|julkaisu=Encyclopaedia Britannica|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref> William Newman arvelee, että Geber oli [[Paulus Tarentolainen]], italialainen fransiskaanimunkki.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Newman, William|Otsikko=New Light on the Identity of Geber|Julkaisu=Sudhoffs Archiv. Band 69, Heft 1, s. 76–90|Ajankohta=1985|Julkaisija=|www=https://www.jstor.org/stable/20776956?seq=1#metadata_info_tab_contents}}</ref> Hän kuvasi [[Kuningasvesi|kuningasveden]], suolahapon ja [[typpihappo|typpihapon]] seoksen, jota valmistetaan liuottamalla [[salmiakki]]a typpihappoon. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Hugo Bauer | Nimeke = A history of chemistry | Sivu = 31 | Julkaisija = BiblioBazaar, LLC |Vuosi=2009 | Tunniste = | Isbn = 978-1-103-35786-4 | www=https://books.google.com/books?id=8-w-izdgp4IC&lpg=PA30}}</ref><ref name="Karpenko01">{{lehtiviite | Tekijä = J. A. Norris, V. Karpenko | Otsikko = Vitriol in the history of chemistry | Julkaisu = Chem. Listy | Vuosi = 2001 | Numero = 96 | Sivu = 997 | www = http://www.chemicke-listy.cz/docs/full/2002_12_05.pdf}}</ref><ref name="ceh">{{kirjaviite | Nimeke = Chemicals Economics Handbook |Luku=Hydrochloric Acid | Sivut = 733.4000A–733.3003F | Julkaisija = SRI International | Vuosi = 2001}}</ref><ref>{{lehtiviite | Tekijä = S. Norton | Otsikko = A Brief History of Potable Gold | Julkaisu = Molecular Interventions | Vuosikerta = 8 | Numero = 3 | Vuosi = 2008 | Sivut = 120–123 | www = http://molinterv.aspetjournals.org/content/8/3/120.full.pdf+html | Doi = 10.1124/mi.8.3.1 | pmid = 18693188 }} {{Wayback|1=http://molinterv.aspetjournals.org/content/8/3/120.full.pdf+html |päiväys=20200406204716 }}</ref><ref>{{kirjaviite |Tekijä = C. J. S. Thompson | Nimeke = Alchemy and Alchemists | Selite = Uusintapainos George G. Harrap and Co:n Lontoossa 1932 julkaisemasta teoksesta | Julkaisija = Dover Publications | Vuosi = 2002}}</ref>  Toisten tietojen mukaan ensimmäinen maininta kuningasvedestä on [[bysantti]]laisissa käsikirjoituksissa 1200-luvulta.<ref name="Forbes1970" /><ref>{{kirjaviite | Tekijä = R. L. Myers | Nimeke = The 100 most important chemical compounds: a reference guide | Sivu = 141 | Julkaisija = Greenwood Publishing Goup | Vuosi = 2007 | Tunniste = | Isbn = 978-0-313-33758-1 | www = https://archive.org/details/100mostimportant0000myer/page/141}}</ref><ref>{{kirjaviite | Tekijä = N. C. Datta | Nimeke = The story of chemistry | Sivu = 40 | Julkaisija = Universities Press | Vuosi = 2005 | Tunniste = | Isbn = 978-81-7371-530-3 | www = https://books.google.com/books?id=IIZkAvdFJhMC&lpg=PA40&dq=geber%20hydrochloric%20acid&pg=PA40#v=onepage}}</ref><ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jonathan Pereira | Nimeke = The elements of materia medica and therapeutics, Volume 1 | Sivu = 387 | Julkaisija = Longman, Brown, Green and Longmans | Vuosi = 1854 | www = https://books.google.com/books?id=RXEhAAAAYAAJ&pg=RA1-PA387}}</ref> 

Suolahappoa on nimitetty myös "suolan hengeksi", koska [[Basilius Valentinus]] valmisti 1400-luvulla sitä [[vuorisuola]]sta ja "vihreästä vihrtillistä" ([[Rauta(II)sulfaatti|rauta(II)sulfaatista]] ja koska [[Johann Rudolph Glauber]] 1600-luvulla valmisti sitä vuorisuolasta ja [[rikkihappo|rikkihaposta]]. Vapaan suolahapon kuvaili ensimmäisenä muodollisesti 1500-luvulla [[Andreas Libavius]]. Myöhemmin sitä käyttivät tieteellisissä tutkimuksissaan muun muassa kemistit [[Johann Rudolf Glauber|Glauber]], [[Joseph Priestley|Priestley]] ja [[Humphry Davy|Davy]]. 

Vapaan suolahapon kuvasi muodollisesti ensimmäisenä 1500-luvulla [[Andreas Linavius]], joka valmisti sitä kuumentamalla suolaa [[upokas|saviupokkaissa]].<ref name="Leicester1971">{{kirjaviite | Tekijä = Henry Marshall Leicester | Nimeke = The historical background of chemistry | Sivu = 99 | Julkaisija = Courier Dover Publications | Vuosi = 1971 | Tunniste = | Isbn = 978-0-486-61053-5 | www = 
https://books.google.com/books?id=aJZVQnqcwv4C&pg=PA236#v=onepage}}</ref> Toisten lähteiden mukaan puhtaan suolahapon keksi ensimmäisenä saksalainen [[benediktiinit|benediktiinimunkki]] [[Basil Valentine]] 1400-luvulla,<ref>{{kirjaviite |Tekijä = A. E. Waite | Nimeke = Secret Tradition in Alchemy | Julkaisija = Kessinger Publishing | Vuosi = 1992}}</ref> kuumentamalla ruokasuolaa ja vihreää vihtrilliä ([[rauta(II)sulfaatti]]a)<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Ernst Sigismund Von Meyer | Nimeke = A History of Chemistry from Earliest Times to the Present Day | Sivu = 51 | Julkaisija = Macmillan | Vuosi = 1891 | www = https://archive.org/details/ahistorychemist01mcgogoog/page/n82}}</ref>, mutta toiset ovat myös väittäneet, että varmasti suolahapon valmistukseen viittaavat maininnat ovat vasta 1500-luvun lopulta.<ref name="Forbes1970">{{kirjaviite | Tekijä = Robert James Forbes | Nimeke = A short history of the art of distillation: from the beginnings up to the death of Cellier Blumenthal | Julkaisija = BRILL | Vuosi = 1970 | Tunniste = | Isbn = 978-90-04-00617-1 | www = https://books.google.com/books?id=XeqWOkKYn28C}}</ref>

1600-luvulla saksalainen [[Johann Rudolf Glauber]] käytti [[natriumkloridi]]a ja [[rikkihappo]]a [[natriumsulfaatti|natriumsulfaatin]] valmistukseen [[Mannheimin prosessi]]lla, jolloin samalla vapautuu [[kloorivety]]ä kaasuna. Englantilainen [[Joseph Priestley]] valmistu puhdasta vetykloridia vuonna 1772<ref>{{lehtiviite | Tekijä = Joseph Priestley | Otsikko = Observations on different kinds of air | Julkaisu = Philosophical Transactions of the Royal Society of London | Vuosi = 1772 | Numero = 62 | Sivut = 147–264 (234–244) | Doi = 10.1098/rstl.1772.0021 | www = https://books.google.com/books?id=aBxWAAAAYAAJ&pg=PA234}}</ref>, ja vuoteen 1808 mennessä [[Humphry Davy]] oli todistanut, että kyseessä on [[vety|vedyn]] ja [[kloori]]n yhdiste.<ref>{{lehtiviite | Tekijä = Humphry Davy | Otsikko = Electro-chemical researches, on the decomposition of the earths; with observations on the metals obtained from the alkaline earths, and on the amalgam procured from ammonia | Julkaisu = Philosophical Transactions of the Royal Society of London | Vuosi = 1808 | Numero = 98 | Sivut = 333–370 | www = https://books.google.com/books?id=Kg9GAAAAMAAJ&pg=PA343 | Selite = Lainaus sivulta 343: "Kun kaliumia kuumennettiin muriaattihappokaasussa (=kaasumaisessa vetykloridissa) niin kuivana kuin millaiseksi se voidaan tehdä tavanomaisin kemiallisin keinoin, tapahtui kiihkeä kemiallinen reaktio, jossa aineet syttyivät; ja kun kaliumia oli tarpeeksi, muriaattihappokaasu hävisi kokonaan, ja vetyä kehittyi noin kolmasosasta neljäsosaan sen tilavuudesta, ja samalla syntyi kaliummuriaattia (=[[kaliumkloridi]]a)." (Reaktio oli: 2HCl + 2K → 2KCl + H<sub>2</sub>) |Doi=10.1098/rstl.1808.0023|doi-access=free |bibcode=1808RSPT...98..333D }}</ref>

[[Teollinen vallankumous|Teollisen vallankumouksen]] aikana Euroopassa [[emäs|emäksisten]] aineiden kysyntä kasvoi. [[Nicolas Leblanc]]in kehittämä teollisuusprosessi teki mahdolliseksi tuottaa halvalla [[natriumkarbonaatti]]a eli soodaa suuressa mittakaavassa. Tässä [[Leblancin prosessi]]ssa ruokasuolasta valmistetaan [[rikkihappo|rikkihapon]], [[kalkkikivi|kalkkikiven]] ja [[kivihiili|kivihiilen]] avulla soodaa, ja samalla sivutuotteena saadaan vetykloridia. Ennen kuin Britanniassa vuonna 1863 säädettiin erityinen laki (''Alkali Akt'') ja muissakin maissa samantapainen laki, prosessissa syntynyt vetykloridi usein päästettiin ilmaan. Varhaisena poikkeuksena oli [[Bonnington Chemical Work]], joka jo vuonna 1830 ryhtyi ottamaan vetykloridin talteen, ja saatu suolahappo käytettiin salmiakin eli [[ammoniumkloridi]]n valmistukseen.<ref>{{lehtiviite | Tekijä = B. F. Ronalds | Otsikko = Bonnington Chemical Works (1822-1878): Pioneer Coal Tar Company | Julkaisu = International Journal for the History of Engineering & Technology | Vuosi = 2019 | Vuosikerta = 89 | Numero = 1–2 | Sivut = 73–91 | Doi = 10.1080/17581206.2020.1787807|s2cid=221115202}}</ref> Kun laki tuli voimaan, soodan valmistajat velvoitettiin liuottamaan jätteenä syntynyt kaasu veteen, jolloin ne alkoivat samalla tuottaa suolahappoa teollisessa mittakaavassa.<ref name="ceh" /><ref name="aftalion">{{kirjaviite | Tekijä = Fred Afatlion | Nimeke = A History of the International Chemical Industry | Julkaisu = University of Pennsylvania Press | Vuosi = 1991 | Tunniste = | Isbn = 978-0-8122-1297-6}}</ref>

1900-luvulla Leblancin prosessin syrjäytti suurelta osin [[Solvayn menetelmä]], jossa ei synny sivutuotteena suolahappoa. Koska suolahapolla kuitenkin oli jo täysin vakiintunut asema tärkeänä kemikaalina monissa sovelluksissa, kaupalliset intressit johtivat muiden menetelmien käyttöön sen valmistamiseksi, ja osa niistä on edelleen käytössä. Vuoden 2000 jälkeen suolahappoa on valmistettu enimmäkseen keräämällä talteen eräiden orgaanisten yhdisteiden valmistuksessa sivutuotteena syntyvä vetykloridi.<ref name="ceh" /><ref name="aftalion" /><ref name="G&E">{{kirjaviite | Tekijä = Norman N. Greenwood, Alan Earnshaw | Nimeke = Chemistry of the Elements (2. ed.) | Sivut = 946–948 | Julkaisija = Butterworth-Heinemann | Vuosi = 1997 | Tunniste = | Isbn = 978-0-08-037941-8}}</ref>

Vuodesta 1988 lähtien suolahappo on sisältynyt [[Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan|Yhdistyneiden Kansakuntien huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastustamiseksi tehdyn yleissopimuksen]] liitteen II luetteloon,<ref>{{verkkoviite | Osoite = https://www.incb.org/documents/PRECURSORS/RED_LIST/2020/Red_List_2020_E.pdf | Nimeke = List of Precursors and chemicals Frequently used in the illicit manufacture of narcotic drugs and psychotropic substances under International Control | Julkaisija = INCB | Viitattu = 2.10.2020}}</ref>, koska sitä on käytetty [[heroiini]]n, [[kokaiini]]n ja [[metamfetamiini]]n valmistukseen.

== Rakenne ja reaktiot ==
Suolahappo on liuos, joka koostuu [[oksoniumioni|hydroniumioneista]] (H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>) ja kloridi-ioneista. Suolahappo on [[vahva happo]], sillä vedessä se dissosioituu käytännössä kokonaan. Suolahappoa valmistetaan tavallisimmin liuottamalla vetykloridia (HCl) veteen.<ref name="crc">{{Kirjaviite | Tekijä = David Lide | Nimeke = CRC Handbook of Chemistry and Physics, 81. painos | Julkaisija = CRC Press | Vuosi = 2000 | Kieli = {{en}} | Tunniste = | Isbn = 978-0-8493-0481-1}}</ref><ref name="perry">{{kirjaviite | Tekijä = R. Perry, D. Green & J. Maloney | Nimeke = Perry's Chemical Engineers' Handbook, 6. painos | Julkaisija = McGraw-Hill Book Company | Vuosi = 1984 | Kieli = {{en}} | Tunniste = | Isbn = 978-0-07-049479-4}}</ref> Liuos johtaa sähköä<ref name=katalyytti />. 

: <chem>HCl + H2O -> H3O^+ + Cl^-</chem>

Suolahapon koostumus on kuitenkin monimutkaisempi kuin mitä yllä oleva yksinkertainen reaktioyhtälö ilmaisee. Jo puhtaan veden rakenne on sangen monimutkainen, ja niinpä myös H<sub>3</sub>O<sup>+</sup> on karkea yksinkertaistus suolahapossa esiintyvän liuenneen [[protoni#protoni kemiassa|protonin]] H<sup>+</sup>(aq) luonteesta. Tutkimalla väkeviä suolahappoliuoksia [[infrapunasäteily|infrapuna-]] ja [[röntgensäteily|röntgensäteiden]] sekä [[neutronidiffraktio]]n avulla on todettu, että suolahapon protonit esiintyvät liuoksessa pääasiassa H<sub>5</sub>O<sub>2</sub><sup>+</sup>-ioneina, joka, kuten kloridianionikin, sitoutuu viereisiin vesimolekyyleihin [[vetysidos]]ten avulla useilla eri tavoilla. Ionissa H<sub>5</sub>O<sub>2</sub><sup>+</sup> protoni on kahden sen vastakkaisilla puolilla olevan vesimolekyylin puolivälissä. On kuitenkin oletettu, että laimeissa suolahappoliuoksissa H<sub>3</sub>O<sup>+</sup>-ionien osuus todella on merkittävämpi.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Noam Agmon | Otsikko = Structure of Concentrated HCl Solutions | Julkaisu = The Journal of Physical Chemistry | Ajankohta = tammikuu 1998 | Vuosikerta = 102 | Numero = 1 | Sivut = 192–199 | Doi = 10.1021/jp970836x | Issn = 1089-5639 | citeseerx = 10.1.1.78.3695|bibcode=1998JPCA..102..192A }}</ref>

: <chem>OH^- + HCl -> H2O + Cl^-</chem>

Vahvana happona vetykloridilla on suuri [[happovakio|''K''<sub>a</sub>]]-arvo. Sen p''K''<sub>a</sub>-arvoa on yritetty päätellä teoreettisesti, ja tuorein arvio on −5.9.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Alexander Trummal, Lauri Lipping,  Ivari Kaljurand, Ilmar A. Koppel & Ivo Leito | Otsikko = Acidity of Strong Acids in Water and Dimethyl Sulfoxide | Julkaisu = The Journal of Physical Chemistry A | Ajankohta = 6.5.2016 | Vuosikerta = 120 | Numero = 20 | Sivut = 3663–3669 | Doi = 10.1021/acs.jpca.6b02253}}</ref> On kuitenkin tehtävä selvä ero kaasumaisen vetykloridin ja vetykloridihapon välillä. Lukuun ottamatta hyvin väkeviä liuoksia, joiden käyttäytyminen poikkeaa ideaalisesti, vetykloridihappo (HCl-liuos) on enintään niin hapan kuin vahvin vedessä esiintyvä protonien luovuttaja, solvatoitunut protoni eli hydroniumioni. Kun HCl-liuokseen lisätään kloridisuoloja, kuten [[natriumkloridi]]a (NaCl), niillä on vain vähäinen vaikutus liuoksen pH-arvoon, mikä osoittaa, että suolahapon [[konjugaattiemäs]] Cl<sup>-</sup> on hyvin heikko ja HCl on vesiliuoksessa kokonaan dissosioitunut. Laimeiden HCl-liuosten pH on hyvin lähellä sitä arvoa, joka voidaan laskea olettamalla, että vetykloridi on kokonaan dissosioitunut hydratoituneiksi H<sup>+</sup>-ioneiksi ja Cl<sup>−</sup>-ioneiksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Matti Tiilikainen & Ilkka Virtamo | Nimeke = Kemia 1 | Sivu = 104 | Julkaisija = Protolyysireaktiot vedessä ja pH | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1968}}</ref>

Kemiassa yleisimmin käytetyistä vahvoista monoproottisista hapoista suolahapolla on vähiten taipumusta osallistua [[hapettumis-pelkistymisreaktio]]ihin. Se on myös vahvoista hapoista turvallisimpia käsitellä, sillä vaikka se on hyvin hapanta, siinä oleva kloridi-ioni ei ole kovinkaan reaktiivinen eikä myöskään myrkyllinen. Keskivahvat suolahappoliuokset säilyvät varastoituina hyvin ja niiden konsentraatio pysyy pitkään muuttumattomana. Nämä ominaisuudet yhdessä sen kanssa, että sitä on saatavissa puhtaana [[reagenssi]]na tekevät suolahaposta erinomaisen happamaksi tekevän reagenssin.

Suolahappo on myös yleisimmin käytetty happo [[titraus|titrauksessa]], jolla selvitetään, minkä verran jokin näyte sisältää [[emäs|emäksisiä]] aineita. [[Atseotrooppinen seos|Atseotrooppista]] eli kiinteässä lämpötilassa kiehuvaa noin 20,2-prosenttista suolahappoa käytetään primaaristandardina kvantitatiivisessa analyysissä, vaikka sen tarkka konsentraatio riippuu sitä valmistettaessa vallitsevasta [[ilmanpaine]]essa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = J. Mendham, R. C. Denney, J. D. Barnes, M. J. K. Thomas & R. C. Denney | Nimeke = Vogel's Quantitavive Chemical Analysis, 6. painos | Julkaisija = Prentice Hall | Julkaisupaikka = New York | Vuosi = 2000 | Tunniste = | Isbn = 978-0-582-22628-9}}</ref> Suolahappoa käytetään usein myös [[kemiallinen analyysi|kemiallisessa analyysissa]] valmistettaessa näytteitä analyysia varten. 

Väkevä suolahappo liuottaa useimpia epäjaloja metalleja, jolloin syntyy metallin [[kloridi]]a ja [[vety]]kaasua. Esimerkiksi [[kupari]]n kanssa se ei kuitenkaan reagoi<ref name=katalyytti />. Sen sijaan se reagoi herkästi emäksisten yhdisteiden kuten [[kalsiumkarbonaatti|kalsiumkarbonaatin]] ja [[kupari(II)oksidi]]n kanssa muodostaen klorideja.<ref name="crc" /><ref name="perry" />

== Fysikaaliset ominaisuudet ==
{| class="wikitable" style="margin: 0 auto; text-align: center;"
|-
! colspan=3| [[Konsentraatio]]
! [[Tiheys]]
! [[Molaarisuus]]
! [[pH]]
! [[Viskositeetti]]
! [[Ominaislämpö]]
! [[Höyrynpaine|Höyryn-<br />paine]]
! [[Kiehumispiste|Kiehumis-<br />piste]]
! [[Sulamispiste|Sulamis<br />piste]]
|-
! kg&nbsp;HCl/kg&nbsp;
! kg&nbsp;HCl/m<sup>3</sup>
! [[Baumén asteikko|Baumé]]
! kg/L
! mol/L
!
! mPa·s
! kJ/(kg·K)
! kPa
! °C
! °C
|-
! 10&nbsp;%
| 104.80 || 6.6 || 1.048 || 2.87 || −0.5 || 1.16 || 3.47 || 1.95 || 103|| −18
|-
! 20&nbsp;%
| 219.60 || 13 || 1.098 || 6.02 || −0.8 || 1.37 || 2.99 || 1.40 || 108 || −59
|-
! 30&nbsp;%
| 344.70 || 19 || 1.149 || 9.45 || −1.0 || 1.70 || 2.60 || 2.13 || 90 || −52
|-
! 32&nbsp;%
| 370.88 || 20 || 1.159 || 10.17 || −1.0 || 1.80 || 2.55 || 3.73 || 84 || −43
|-
! 34&nbsp;%
| 397.46 || 21 || 1.169 || 10.90 || −1.0 || 1.90 || 2.50 || 7.24 || 71 || −36
|-
! 36&nbsp;%
| 424.44 || 22 || 1.179 || 11.64 || −1.1 || 1.99 || 2.46 || 14.5 || 61 || −30
|-
! 38&nbsp;%
| 451.82 || 23 || 1.189 || 12.39 || −1.1 || 2.10 || 2.43 || 28.3 || 48 || −26
|-
| colspan=11|Taulukon luvut tarkoittavat suureiden arvoja 20&nbsp;°C:n lämpötilassa ja 1 ilmakehän (101.325&nbsp;kPa) paineessa.<br/>Höyrynpainearvot on saatu julkaisusta ''International Critical Tables'' ja tarkoittavat liuoksen kokonaishöyrynpainetta.
|}

[[Tiedosto:Phase diagram HCl H2O s l.PNG|thumb|Sulampiste veden HCl-konsentraation funktiona<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Gmelins Handbuch der Anorganischen Chemie | Luku = Systemnummer 6 Chlor | Julkaisija = Chemie Berlin | Vuosi = 1927}}</ref><ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Gmelins Handbuch der Anorganischen Chemie | Luku = Systemnummer 6 Chlor, Ergänzungsband Teil B – Lieferung 1 | Julkaisija = Chemie Weinheim | Vuosi = 1968}}</ref>]]
Suolahapon fysikaaliset ominaisuudet kuten [[sulamispiste|sulamis]]- ja [[kiehumispiste]], [[tiheys]] ja [[pH]], riippuvat HCl:n [[konsentraatio]]ta tai [[molaarisuus|molaarisuudesta]] vesiliuoksessa. Ne vaihtelevat veden vastaavista arvoista HCl-pitoisuuden ollessa lähellä nollaa aina savuavan suolahapon arvoihin saakka, joka sisältää yli 40&nbsp;% HCl.<ref name="crc" /><ref name="perry" /><ref name="aspen">{{kirjaviite | Nimeke = Aspen Properties, binary mixtures modeling software (calculations by Akzo Nobel Engineering ed | Julkaisija = Aspen Techology | Vuosi = 2002–2003}}</ref>  

Kun liuos sisältää 20,2&nbsp;% vetykloridia ja loput vettä, se on [[atseotrooppinen seos|atseotrooppinen]], eli sen kiehuessa syntyvän höyryn koostumus on sama kuin liuoksen itsensä. Tämän atseotrooppisen liuoksen kiehumispiste on 110&nbsp;°C.<ref name=Britannica>{{kirjaviite | Nimeke = Encyclopedia Britannica | Luku = Hydrogen Chloride | Julkaisija = | Vuosi = | www = https://www.britannica.com/science/hydrogen-chloride}}</ref> Vesi ja vetykloridi muodostavat myös neljä [[eutektinen seos|eutektista seosta]], joilla on huomattavan alhainen sulamispiste, ja ne vastaavat kiteiden koostumuksia HCl·H<sub>2</sub>O (68&nbsp;% HCl), HCl·2H<sub>2</sub>O (51&nbsp;% HCl), HCl·3H<sub>2</sub>O (41&nbsp;% HCl) ja HCl·6H<sub>2</sub>O (25&nbsp;% HCl). Lisäksi on metastabiili eutektinen seos, joka vastaa koostumusta HCl·3H<sub>2</sub>O (24,8&nbsp;% HCl).<ref name="aspen" />

== Valmistus ==

=== Elimistössä ===
Ihmisen ja monien muiden eläinten maharauhaset valmistavat suolahappoa, jota se käyttää [[Mahahappo|mahahapon]] pääainesosaksi<ref name="arthur" />. Vesi ja hiilidioksidi yhtyvät aluksi tuottaen hiilihappoa (H<sub>2</sub>CO<sub>3</sub>), joka hajoaa vetyioneiksi (H<sup>+</sup>) ja bikarbonaatiksi (HCO<sub>3</sub><sup>–</sup>). Bikarbonaatti-ioni kulkeutuu solusta verenkiertoon, missä yhteydessä verenkierrosta saapuu soluun kloridi eli kloori-ioni (Cl<sup>–</sup>).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://teachmephysiology.com/gastrointestinal-system/stomach/acid-production/ | Nimeke = Gastric Acid Production - Regulation | Julkaisu = TeachMePhysiology | Viitattu = 2023-10-13}}</ref>

Kloridi- ja vetyionit muodostuvat mahalaukun limakalvon soluissa toisistaan erillään, ennen kuin päätyvät eri tiehyitä myöten mahalaukkuun<ref name="arthur">{{Kirjaviite | Tekijä = C. Arthur, M. D. Guyron & John E. Hall | Nimeke = Textbook of Medical Physiology | Vuosi = 2000 | Selite = 18. painos | Julkaisija = W. B. Saunders Company | Tunniste = | Isbn = 978-0-7216-8677-6}}</ref>.

=== Teollisuudessa ===
Suolahappoa valmistetaan liuottamalla [[vetykloridi]]a veteen. Vetykloridia voidaan valmistaa monilla tavoilla eri raaka-aineista.

Vetykloridia voidaan valmistaa esimerkiksi suoraan alkuaineistaan, [[vety|vedystä]] ja [[kloori]]sta.<ref name=LaitinenToivonen>{{Kirjaviite | Tekijä = Risto Laitinen & Jukka Toivonen | Nimeke = Yleinen ja epäorgaaninen kemia | Sivu = 113 | Luku = Vetykloridi | Julkaisija = Otatieto | Vuosi = 1997 | Tunniste = | Isbn = 951-6-72242-3}}</ref> Suurin osa tuotetusta suolahaposta saadaan kuitenkin [[kemianteollisuus|kemianteollisuuden]] prosesseista, joissa valmistetaan samalla muitakin tuotteita. Vanhastaan vetykloridia on saatu kuumentamalla liuosta, joka sisältää [[rikkihappo]]a ja [[ruokasuola]] eli natriumkloridia:

:2 NaCl + H<sub>2</sub>SO<sub>4</sub> ->  Na<sub>2</sub>SO<sub>4</sub> + 2 HCl.

Samalla saadaan [[natriumsulfaatti]]a eli glaubersuolaa. Vetykloridia voidaan valmistaa myös esimerkiksi antamalla [[bentseeni]]n reagoida kloorin kanssa, jolloin syntyy [[fenyylikloridi]]a ja vetykloridia:
:C<sub>6</sub>H<sub>6</sub> + Cl<sub>2</sub> ->  C<sub>6</sub>H<sub>6</sub>Cl + HCl.<ref name=LaitinenToivonen />  

Teollista suolahappoa valmistetaan liuoksina, jotka sisältävät enintään 38&nbsp;% HCl. Suuremmatkin pitoisuudet aina 40&nbsp;%:iin saakka ovat kemiallisesti mahdollisia, mutta niissä [[höyrystyminen]] on siinä määrin runsasta, että niiden varastointi ja käsittely edellyttäisivät ylimääräisiä varotoimia, kuten paineistusta ja jäähdytystä. Suurteollisuudessa käytetyissä valmisteissa pitoisuus on 30 ja 35&nbsp;%:n välillä, mikä on kuljetusten kannalta tehokasta, mutta toisaalta höyrystymisen vuoksi tapahtuvat häviöt ovat pienempiä. Kotitalouskäyttöön, pääasiassa puhdistusaineeksi, myydään laimeampia liuoksia, joista eri maissa käytetään eri nimityksiä, esimerkiksi Britanniassa "Spirits of Salts".<ref name="ceh" /> Useimmiten niissä kehotetaan laimentamaan liuosta ennen käyttöä.

Suurimpia suolahapon tuottajia ovat [[Dow Chemical Company]], jonka vuosituotanto vastaa noin 2 miljoonaa tonnia HCl-kaasua, sekä [[Georgia Gulf]], [[Tosoh]], [[Akzo  Nobel]] ja [[Tessenderlo]], joiden vuotuiset tuotannot ovat 0,5 ja 1,5 miljoonan tonnin välillä. Koko maailmassa sitä tuotetaan, vertailun vuoksi HCl:ksi muunnettuna, noin 20 miljoonaa tonnia, vuodessa, josta 3 miljoonaa suoraan syntetisoimalla ja loput orgaanisten ja muiden synteesien sivutuotteina. Suurimman osan suolahaposta käyttävät tuottajat itse omiin tarkoituksiinsa. Myyntiin sitä tuoetaan vuodessa noin 5 miljoonaa tonnia.

== Vaikutukset ja käyttö ==

=== Elimistössä ===
[[Tiedosto:Stomach mucosal layer labeled.svg|right|Mahalaukun alkalista [[limakalvo]]a esittävä diagrammi puolustusmekanismeineen]]
Suolahappo säätää mahanesteen pH:n välille 1–2.<ref name="maton">{{Kirjaviite | Tekijä = Anthea Maton, Jean Hopkins, Charles William McLaughlin, Susan Johnson, Maryanna Quon Warner, David LaHart & Jill D. Wright | Nimeke = Human Biology and Health | Vuosi = 1993 | Julkaisupaikka = Englewood Cliffs, New Jersey, Yhdysvallat | Julkaisija = Prentice Hall | Tunniste = | Isbn = 978-0-13-981176-0 | www = https://archive.org/details/humanbiologyheal00scho}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.healthy.net/scr/article.aspx?id=1863 | Nimeke = Digestive Aids: Hydrochloric acid | Tekijä = Elson Haas | Sivusto = healthy.net}}</ref> Suolahappo tuhoaa happamuutensa ansiosta suun kautta elimistöön päässeitä mikrobeita. Lisäksi se osallistuu mineraalien ja vitamiinien, kuten [[B12-vitamiini|B<sub>12</sub>-vitamiinin]], imeytymiseen.<ref name=":Puhti">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.puhti.fi/tietopaketit/hapoton-maha-suolahapon-puute/ | Nimeke = Hapoton maha (atrofinen gastriitti) ja suolahapon puute | Julkaisu = Puhti | Ajankohta = 2020-05-20 | Viitattu = 2023-10-13}}</ref> 

Lähinnä suolahaposta koostuva mahahappo ja on tärkeä myös ruoan sisältämien proteiinien sulamisten kannalta. Suuren happamuutensa vuoksi se [[denaturoituminen|denaturoi]] [[proteiini|proteiineja]] ja tekee ne siten alttiiksi [[ruoansulatusentsyymi]]en kuten [[pepsiini]]n hajottavalle vaikutukselle. Alhainen pH aktivoi myös entsyymin esiasteen [[pepsinogeeni]]n aktiiviseksi pepsiiniksi hajottamalla sen. Ennen kuin ruokasulan sisältämä suolahappo poistuu mahalaukusta, [[natriumvetykarbonaatti]] neutraloi sen [[pohjukaissuoli|pohjukaissuolessa]].<ref name="maton" />

Jos vatsassa ei erity riittävästi suolahappoa, ruoka ei pilkkoudu eivätkä ravintoaineet imeydy kunnolla ja mikrobit voivat päästä lisääntymään. Tästä saattaa seurata ruoka-aineallergioita tai toiminnallisia vatsaoireita kuten ruokailun jälkeistä ähkyä, röyhtäilyä, närästystä, ilmavaivoja, ripulia tai ummetusta. Lisäravinteiden nauttiminen saattaa aiheuttaa lisäksi pahoinvointia.<ref name=":Puhti" />.

Yli puolet yli 60-vuotiaista suomalaisista kärsii vatsan hapottomuudesta. Alhainen suolahappopitoisuus saattaa johtua esimerkiksi mahalaukun seinämän solujen vaurioitumisesta, stressistä tai joidenkin lääkeaineiden käytöstä<ref name=":Puhti" />.

=== Teollisuudessa ===
Suolahappo on vahva epäorgaaninen happo, jota käytetään moniin teollisiin tarkoituksiin kuten metallien jalostukseen. Tarvittavan tuotteen laatu riippuu pitkälti käyttötarkoituksesta.<ref name="ceh" />

==== Teräksen puhdistus ====
Yksi suolahapon tärkeimmistä käyttötarkoituksista on [[ruoste]]en tai [[rautaoksidi]]n poistaminen [[teräs|teräksen]] pinnalta ennen sen muuta käsittelyä kuten esimerkiksi [[ekstruusio]]ta, [[valssaus]]ta tai [[galvanointi]]a.<ref name="ceh"/><ref name="G&E" /> Tähän tarkoitukseen käytetyn suolahapon HCl-pitoisuus on tyypillisesti noin 18&nbsp;%. Reaktio on tällöin seuraava:

: <chem>Fe3O4 + Fe + 8 HCl -> 4 FeCl2 + 4 H2O</chem>

Reaktiossa syntyvää [[rauta(II)kloridi]]n (FeCl<sub>2</sub> liuosta on vanhastaan on myös käytetty hyväksi useisiin tarkoituksiin. Nykyisin teollisuus on kuitenkin kehittänyt prosesseja, joilla se voidaan muuttaa takaisin suolahapoksi. Yleisin tällainen prosessi on pyrohydrolyysi, jossa tapahtuva reaktio on seuraava:<ref name="ceh"/>

: <chem>4 FeCl2 + 4 H2O + O2 -> 8 HCl + 2 Fe2O3</chem>

Täten happo voidaan kierrättää.<ref name="G&E" /> Sivutuotteena saatu [[rauta(III)oksidi]] Fe<sub>2</sub>O<sub>3</sub> on myös arvokasta, sillä sitä voidaan käyttää useisiin muihin teollisuusprosesseihin.<ref name="ceh"/>

==== Orgaanisten yhdisteiden tuotanto ====
Suolahappo käytetään laajamittaisesti useiden [[orgaaninen yhdiste|orgaanisten yhdisteiden]] tuotannossa. Sen avulla valmistetaan esimerkiksi [[vinyylikloridi]]a ja [[dikloorietaani]]a, joista edelleen valmistetaan [[polyvinyylikloridi]]a eli PVC-muovia. Tähän tarkoitukseen käytetty suolahappo on usein saman tehtaan valmistamaa kuin missä se käytetään eikä siis ole sellaisenaan ollut missään vaiheessa kauppatavarana. Muita suolahapon avulla valmistettuja orgaanisia yhdisteitä ovat [[bisfenoli-A]], josta tehdään [[polykarbonaatti]]a, [[aktiivihiili]], [[askorbiinihappo]] ja monet [[farmasia|farmaseuttiset]] valmisteet.  Esimerkiksi dikloorietaania valmistetaan [[oksyklorinaatio]]lla seuraavasti:

: <chem>2 H2C=CH2 + 4 HCl + O2 -> 2 ClCH2CH2Cl + 2 H2O</chem>

==== Epäorgaanisten yhdisteiden tuotanto ====
Suolahapon avulla voidaan normaaleilla [[happo-emäsreaktio]]illa valmistaa monia [[epäorgaaninen yhdiste|epäorgaanisia yhdisteitä]].  Sellaisia ovat veden esimerkiksi veden käsittelyyn käytetyt kemikaalit kuten [[rauta(III)kloridi]] ja [[polyalumiinikloridi]] (PAC):

: <chem>Fe2O3 + 6 HCl -> 2 FeCl3 + 3 H2O</chem> (rauta(III)kloridin valmistus [[magnetiitti|magnetiitista]].)

Sekä rauta(III)kloridia että PAC:ta käytetään saostuskemikaalina juomaveden tuotannossa, jätevesien käsittelyssä ja paperin valmistuksessa.

Muita suolahapon avulla valmistettavia epäorgaanisia yhdisteitä ovat [[maantiesuola]]na käytetty [[kalsiumkloridi]] sekä [[nikkelikloridi]] ja [[sinkkikloridi]], joita käytetään metallien elektrolyyttiseen päällystämiseen, sinkkikloridia lisäksi [[paristo]]issa.<ref name="G&E" />

: <chem>CaCO3 + 2 HCl -> CaCl2 + CO2 + H2O</chem> (Kalsiumkloridin valmistus [[kalkkikivi|kalkkikivestä]].)

==== Happamuuden säätö ja neutralointi ====
Sellaisilla teollisuuden aloilla, joilla tuotteilta vaaditaan suurta puhtautta, esimerkiksi elintarvike- ja lääketeollisuudessa sekä vesijohtoveden puhdistuksessa, vesivirtojen pH:n säätöön käytetään korkealaatuista suolahappoa. Aloilla, joissa puhtausvaatimukset eivät ole yhtä tiukat, teknistä laatua oleva suolahappo riittää jätteenä syntyvien virtausten [[neutralointi]]in ja myös esimerkiksi uima-altaiden pH:n säätöön.<ref name="G&E" />

==== Ioninvaihtajien elvytys ====
Korkealuokkaista suolahappoa käytetään [[ioninvaihtohartsi]]en elvytykseen. [[Ioninvaihto|Ioninvaihdon]] avulla voidaan poistaa Na<sup>+</sup>- ja Ca<sup>2+</sup>-ioneja vesiliuoksista, jolloin saadaan [[demineralisaatio|demineralisoitua]] vettä. Happoa käytetään kationien huuhtelemiseen pois hartsista.<ref name="ceh"/> Na<sup>+</sup>-ionit korvautuvat H<sup>+</sup>-ioneilla ja jokainen Ca<sup>2+</sup> kahdella H<sup>+</sup>-ionilla.

Ioninvaihtoa ja demineralisoitua vettä käytetään kaikilla kemianteollisuuden aloilla, juomaveden tuotantoon ja monilla elintarviketeollisuuden aloilla.<ref name="ceh"/>

===Muita käyttötarkoituksia ===
Pienessä mittakaavassa suolahappoa käytetään moniin tarkoituksiin kuten nahan prosessointiin, ruokasuolan puhdistukseen, puhdistusaineena kotitalouksissa<ref>{{lehtiviite | Tekijä = Rachel Simhon | Otsikko = Household plc: really filthy bathroom | Julkaisu = THe Daily Telegraph | Ajankohta = 13.9.2003 | www = https://www.telegraph.co.uk/property/3317144/Household-plc-really-filthy-bathrooms.html}}</ref> ja rakennusteollisuudessa.<ref name="G&E" /> Maaöljyn tuotannossa maahan ruiskutetaan toisinaan suolahappoa, jotta se liuottaisi osan kiviaineksesta ja edesauttaisi siten öljyn poraamista öljylähteistä. Näin on tehty varsinkin [[Pohjanmeren öljy]]ntuotannossa.<ref name='ceh'/>

Suolahappoa voidaan käyttää liuottamaan [[kalsiumkarbonaatti]]a esimerkiksi poistettaessa kattiloissa [[kattilakivi|kattilakiveä]] tai [[muurilaasti]]a tiilten pinnoilta. Se on kuitenkin vaarallinen aine, jota on käsiteltävä varoen. Tiiliseinää käsiteltäessä reaktio jatkuu vain siihen saakka, kunnes kaikki happo on käytetty, jolloin syntyy [[kalsiumkloridi]]a, [[hiilidioksidi]]a ja vettä:
<br />
: <chem>CaCO3 + 2 HCl -> CaCl2 + CO2 + H2O</chem><ref>{{kirjaviite | Tekijä = Anja Haavisto, Jorma Nikkola, Lauri Viljanmaa | Nimeke = Kemia 1: Kokeellinen luonnontiede | Sivu = 86 | Luku = Hapot | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 2001 | Tunniste = | Isbn = 951-2-64740-0}}</ref>

Elintarvikkeiden, niiden aineisten ja [[lisäaine]]iden tuotannossa sovelletaan monia reaktioita, joihin suolahappo osallistuu. Tyypillisiä tuotteita ovat [[aspartaami]], [[fruktoosi]], [[sitruunahappo]], [[lysiini]], [[hydrolysoitu kasviproteiini]] ruokien lisäaineena ja [[gelatiini]]. Näihin tarkoituksiin käytetään erittäin puhdasta, elintarviketason suolahappoa.<ref name='ceh'/><ref name="G&E" />

==Turvallisuus==
<div style="float: right; margin-left: 0.5em">[[Tiedosto:UN transport pictogram - 8.svg|100px|alt=Neljäkkään muotoinen etiketti, jossa on numero 8 ja syövyttävän aineen merkki, osoittavat, että nestepisarat syövyttävät materiaaleja ja ihmisten käsiä.]] [[Tiedosto:GHS-pictogram-acid.svg|100px|alt=Aiheuttaa vakavia palovammoja ja silmävaurioita.]] [[Tiedosto:GHS-pictogram-exclam.svg|100px|alt=Voi ärsyttää hengitysteitä.]]
</div>

{| class="wikitable" style="float: right; clear: right;"
|-
! Massakonsentraatio
! Luokitus<ref>{{verkkoviite |Osoite = http://www.ttl.fi/ova/kloovety.html |Nimeke = OVA-ohje: Kloorivety ja suolahappo |3 = Luokka:Työterveyslaitos |Viitattu = 2.10.2020 |arkisto = https://web.archive.org/web/20210517130958/https://www.ttl.fi/ova/kloovety.html |arkistoitu = 17.5.2021 }}</ref>
! H-lausekkeet
|-
| 10%<C<25%
| Ärsyttää ihoa, ärsyttää voimakkaasti silmiä
| H315, H319
|-
| C<math>\geq</math>10%
| Saattaa aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä
| H-335
|-
| C<math>\geq</math>25%
| Voimakkaasti ihoa syövyttävää ja silmiä vaurioittavaa
| H-314
|}

Väkevä suolahappo, ''savuava suolahappo'', muodostaa happamia sumupisaroita. Sekä sumupisarat että liuos syöyvyttävät ihmisten kudoksia ja voivat peruuttamattomasti vahingoittaa hengityselimiä, silmiä, ihoa ja sisäelimiä. Suolahappo reagoi voimakkaasti useiden [[hapetin|hapettavien]] kemikaalien, kuten [[natriumhypokloriitti|natriumhypokloriitin]] (NaClO) tai [[kaliumpermanganaatti|kaliumpermanganaatin]] (KMnO<sub>4</sub>) kanssa muodostaen myrkyllistä [[kloori]]kaasua.

: <chem>NaClO + 2 HCl -> H2O + NaCl + Cl2</chem>

: <chem>2 KMnO4 + 16 HCl -> 2 MnCl2 + 8 H2O + 2 KCl + 5 Cl2</chem>

: <chem>PbO2 + 4 HCl -> PbCl2 + Cl2 + 2 H2O</chem>

Suolahapon käsittelystä aiheutuvat riskit voidaan minimoida käyttämällä henkilökohtaisia suojavarusteita, kuten [[lateksi]]käsineitä, suojalaseja sekä kemikaaleja kestäviä vaatteita ja kenkiä. [[Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto]] luokittelee suolahapon [[myrkyllisyys|myrkylliseksi]] aineeksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.scorecard.org/chemical-profiles/summary.tcl?edf_substance_id=7647-01-0 | Nimeke = HCl score card | Julkaisija = Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto | Viitattu = 2.10.2020}}</ref>

Suolahapon [[YK-numero]] on 1789. Numero on merkittävä näkyviin säiliöön kiinnitettyyn kylttiin.

== Lähteet ==
{{viitteet|sarakkeet}}

== Katso myös ==
* [[Kloridi]], suolahapon epäorgaanisia suoloja
* [[Hydrokloridi]], suolahapon orgaanisia suoloja
* [[Kuningasvesi]]

== Aiheesta muualla ==
{{commonscat}}
* {{Kemikaalikortti|0163|Suolahapon}}
* [https://pubchem.ncbi.nlm.nih.gov/compound/hydrochloric_acid#section=Top PubChem: Hydrochloric acid] {{en}}
* [http://www.hmdb.ca/metabolites/HMDB0002306 Human Metabolome Database (HMDB): Hydrochloric acid] {{en}}
* [http://foodb.ca/compounds/FDB016076 Food Component Database (FooDB): Hydrogen chloride] {{en}}
* [http://www.t3db.ca/toxins/T3D4968 Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Hydrochloric acid] {{en}}
* [https://www.genome.jp/dbget-bin/www_bget?C01327 Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Hydrochloric acid] {{en}}

{{käännös|:en:Hydrochloric acid}}
[[Luokka:Epäorgaaniset hapot]]
[[Luokka:Liuokset]]
[[Luokka:Vety-yhdisteet]]
[[Luokka:Klooriyhdisteet]]