Lähdekoodi sivulle Karl Georg Christian von Staudt

{{Tieteilijä
 | tieteilijän nimi = Karl G. C. von Staudt
 | kuva             = Von Staudt.jpg
 | kuvan leveys     = 150px
 | kuvateksti       = Karl G. C. von Staudt
 | syntymäaika      = [[24. tammikuuta]] [[1798]]
 | syntymäpaikka    = [[Rothenburg ob der Tauber]], [[Saksa]]
 | kuolinaika       = {{Kuolinaika ja ikä|24|1|1798|1|6|1867}}
 | kuolinpaikka     = [[Erlangen]], [[Baijeri]]
 | asuinpaikat      = 
 | kansalaisuus     = saksalainen
 | sukujuuret       = 
 | tutkimusalue     = synteettinen geometria, projektiivinen geometria, astronomia
 | instituutti      = 
 | alma mater       = [[Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg|Erlangenin yliopisto]]
 | ohjaaja          = [[Carl Friedrich Gauss]]
 | oppilaat         = 
 | tunnetut työt    = Von Staudtin–Clausenin teoreema
 | palkinnot        = 
 | uskonto          = 
 | alaviitteet      = 
}}
'''Karl Georg Christian von Staudt''' ([[24. tammikuuta]] [[1798]] – [[1. kesäkuuta]] [[1867]])<ref name="bio"/> oli saksalainen matemaatikko, joka tutki lähinnä [[geometria]]a. Hän kehitti ensimmäisen puhtaasti [[synteettinen geometria|synteettisen]] ja ei-metrisen esityksen [[projektiivinen geometria|projektiivisen geometrian]] viivoista, pisteistä ja tasoista.<ref name="bio">{{Verkkoviite | Osoite = http://www-history.mcs.st-andrews.ac.uk/Biographies/Von_Staudt.html | Nimike = Karl Georg Christian von Staudt | Tekijä = J J O'Connor & E F Robertson | Julkaisu =  MacTutor History of Mathematics archive | Julkaisija = [[St Andrewsin yliopisto]] | Viitattu = 3.6.2019 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Karl-Georg-Christian-von-Staudt | Nimeke = Karl Georg Christian von Staudt | Julkaisu = Encyclopædia Britannica Online | Ajankohta = 28.5.2019 | Viitattu = 3.6.2019 | Kieli = {{en}} }}</ref>

Von Staudt syntyi Rothenburgin [[valtakunnankaupunki|valtakunnankaupungissa]], joka on nykyisin [[Rothenburg ob der Tauber]]. Hän opiskeli [[Göttingenin Georg-August-yliopisto|Göttingenin yliopistossa]] matematiikkaa ja tähtitiedettä [[Carl Friedrich Gauss|Gaussin]] johdolla vuosina 1818–1822. Hän valmistui tohtoriksi [[Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg|Erlangenin yliopistosta]] vuonna 1822. Von Staudtin varhaiset työt ja väitöskirja käsittelivät [[asteroidi]]en [[efemeridi]]en laskemista. Von Staudt opetti matematiikkaa [[Nürnberg]]issa vuoteen 1835 saakka, josta alkaen hänet nimitettiin Erlangenin yliopiston matematiikan professoriksi. Hän piti tätä oppituolia hallussaan kuolemaansa 1867 saakka.<ref name="bio"/><ref name="britannica"/>

Von Staudtin matematiikka oli suurelta osin synteettistä tai projektiivista geometriaa. Toisin kuin toinen saksalainen puhdas geometrikko [[Jakob Steiner]], von Staudt rakensi geometriansa kokonaan ilman etäisyyden tai luvun käsitettä. Määriteltyään neljän pisteen <math>x_1</math>, <math>x_2</math>, <math>x_3</math>, <math>x_4</math> kaksoissuhteet
<center><math>\frac{x_1-x_3}{x_1-x_4} : \frac{x_2-x_3}{x_2-x_4}</math></center>
hän tutki harmonisia pistejoukkoja (joissa pisteiden kaksoissuhteet ovat -1) ja perusti projektiivisen geometriansa niihin. Kahta pistejonoa sanotaan projektiivisiksi, jos niiden harmoniset joukot säilyvät.<ref name="Boyer">{{Kirjaviite | Tekijä=Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.| Nimeke=Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osa II | Suomentaja=Kimmo Pietiläinen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Art House | Vuosi=1994 | Sivut= 755 | Selite="Ei-metrinen synteettinen geometria: von Staudt"| ISBN = 951-884-158-6}}</ref>

Myöhemmin [[Felix Klein]], [[Moritz Pasch]] (1843–1930), [[David Hilbert]] ja [[Edmond Nicolas Laguerre]] (1834–1886)<ref name="Boyer"/> jatkoivat projektiivisen geometrian tutkimusta von Staudtin hahmottelemaan suuntaan.<ref name="britannica"/>

Von Staudt tutki myös [[Bernoullin luku]]ja ja todisti [[von Staudtin–Clausenin teoreema]]n, jonka avulla Bernoullin luvun desimaaliosa voidaan määrätä.<ref name="bio"/><ref name="britannica"/>

Hänen tunnettuja teoksiaan ovat ''Geometrie der Lage'' (1847, ''Sijaintigeometria''), joka on laaja projektiivisen geometrian esitys, ja ''Beiträge zur Geometrie der Lage'' (1856–1860, ''Kontribuutioita sijaintigeometriaan'').<ref name="britannica"/>

== Lähteet ==
{{Viitteet}}

{{Tynkä/Tieteilijä}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}

{{AAKKOSTUS:Staudt, Karl Georg Christian von}}
[[Luokka:Saksalaiset matemaatikot]]
[[Luokka:Vuonna 1798 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1867 kuolleet]]