Lähdekoodi sivulle K

{{Suomen kielen aakkoset|iso=K|pieni=k}}
'''K''' ('''k''') on [[latinalaiset aakkoset|latinalaisten]] ja myös [[suomen kielen aakkoset|suomen aakkosten]] 11. [[kirjain]]. Kirjaimen nimi on [[suomen kieli|suomen kielessä]] ''koo'' ja äännearvo [[Soinniton velaariklusiili|{{IPA|[k]}}]].

Latinalaista K-kirjainta vastaa [[kreikkalainen kirjaimisto|kreikkalaisessa kirjaimistossa]] kirjain [[kappa (kirjain)|kappa]] (Κ, κ), [[kyrillinen kirjaimisto|kyrillisessä kirjaimistossa]] puolestaan [[К|kyrillinen К (к)]]. Osittaisesta (lähinnä suuraakkosten) yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat [[Unicode]]-merkistössä eri merkkejä.

== Historiaa ==
Kreikan kappan suora edeltäjä on [[Foinikialainen kirjaimisto|foinikialaisen aakkoston]] ''[[kaf]]'', joka muodoltaan vaihteli mutta jolla oli sama äännearvo, [k]. Aluksi kreikassa ''Κ'' saattoi olla peilikuvamainen (pystyakselin suuntaan), koska kirjoitussuunta vaihteli: oikealta vasemmalle (kuten foinikiaa kirjoitettiin), vasemmalta oikealle tai ns. [[Boustrofedon|''boustrofedon'']] ’kyntöhärän tapaan’, vuorotellen vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalle. Lisäksi kreikassa oli toinen kirjain, ''[[qoppa]]'', jonka edeltäjä oli foinikian ''[[Qof|qōf]]'' ja jolla saatettiin kirjoittaa [k]:n takaista varianttia takavokaalien edellä, mikä kreikassa ei ollut [[Fonologia|fonologinen]] ero, toisin kuin foinikiassa. Tästä kirjaimesta luovuttiin jo varhain, mutta ei ennen kuin se ehdittiin lainata [[Etruskin aakkoset|etruskin]] ja sitä kautta [[Latinalaiset aakkoset|latinan]] aakkostoon ''[[Q]]''-kirjaimena.<ref>Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter&nbsp;T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 261–270.</ref>

[[Kyrillinen kirjaimisto|Kyrilliseen kirjaimistoon]] kappa lainattiin kreikasta sellaisenaan.<ref>Cubberley, Paul: The Slavic alphabets. Teoksessa: Peter&nbsp;T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 346–355.</ref> Lännessä sen sijaan kehityskulku mutkistui [[Etruskit|etruskien]] takia. Etruskin kielessä ei ollut [[Soinnillinen äänne|soinnillisia]] [[Klusiili|klusiileja]] [b d ɡ], joten etruskit päättivät käyttää aakkosissa aikaisempana olevaa ''[[C]]''-kirjainta ensisijaisena kirjoitusmerkkinään [k]-äänteelle. Kun [[Rooman valtakunta|roomalaiset]] ottivat kirjoitusjärjestelmän käyttöönsä, sekä ''C'' että ''K'' olivat äännearvoltaan [k] eikä [ɡ]-äänteelle ollut merkkiä lainkaan; [[G]] lisättiin aakkostoon myöhemmin. Latinan oikeinkirjoituksen kautta ''C'' vakiintui sen jatkajakieliin ensisijaiseksi [k]-äänteen merkiksi ja ''K'' jäi lähinnä joidenkin sanojen käyttöön.<ref>Bonfante, Larissa: The scripts of Italy. Teoksessa: Peter&nbsp;T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 297–311.</ref>

== K suomen kielessä ==
K-kirjain merkitsee [[soinniton velaariklusiili|soinnitonta velaariklusiilia]] {{IPA|[k]}}. Yleiskielessä [k] kuten muutkaan ei-[[Alveolaari|alveolaariset]] konsonantit ei voi esiintyä sanan lopussa.<ref name=savolainen>{{Verkkoviite | nimeke = Verkkokielioppi | tekijä = Savolainen, Erkki | osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu151.htm | tiedostomuoto =  | selite = 1.5.1 Klusiilit p, t, k, d, (b, g) | julkaisija =  | ajankohta = 2001 | viitattu = 7.2.2015 | arkisto = https://web.archive.org/web/20150924013204/http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu151.htm | arkistoitu = 24.9.2015 }}</ref> Toinen rajoite ''k'':n esiintymisessä on, että historiallisen *''kt''&nbsp;> ''ht'' -[[Äänteenmuutos|äänteenmuutoksen]] vuoksi suomen vanhassa sanastossa ei esiinny konsonanttiyhtymää ''kt''. Tämän takia monissa vanhoissa lainasanoissa, joissa lainanantajakielessä esiintyy ''kt'', on suomessa yleensä ''ht'', esim. ''mahti'' (< ruotsin ''makt'').<ref>[http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=820 Klaus Laalo: Ruuvi, rossi, krossi ja skruuvi. Lainasanat ja suomen muuttuva äännejärjestelmä.; Kielikello 4/1990]</ref>

[[Vanha kirjasuomi|Vanhassa kirjasuomessa]] ''k''-äännettä merkittiin monin tavoin. Yleissääntö oli [[Latina|myöhäislatinan]] [k]:n oikeinkirjoitusta mukaillen kirjoittaa etuvokaalin edellä yleensä ''K'', takavokaalin edellä ''C''. Joskus kuitenkin se kirjoitettiin ''CH'', etuvokaalin edellä ''KI'' (esim. ''kieula'' ’keula’), ''u'':n edellä sanoittain ''Q'' (samoin latinaa mukaillen; esim. ''quinga''). [[Nasaali|Nasaali-]] ja [[Likvida|likvidakonsonanttien]] (''m'', ''n''; ''l'', ''r'') jäljessä ''k'' kuten muutkin [[Klusiili|klusiilit]] kirjoitettiin vastaavan [[Soinnillinen äänne|soinnillisen]] klusiilin merkillä (''G''; esimerkiksi ''hengi'', ''iulgi'', ''surgia''). Tähän oli mahdollisesti syynä se, että vanha kirjasuomi perustui ensi sijassa [[Lounaismurteet|lounaismurteisiin]], jossa klusiilit tietyissä asemissa ääntyvät pehmeämmin, jopa soinnillisina.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Lehikoinen, Laila & Kiuru, Silva|Nimeke=Kirjasuomen kehitys (uudistettu laitos)|Vuosi=2009|Sivu=65|Julkaisija=Helsingin yliopiston suomen kielen laitos}}</ref> Geminaatta-''k'' kirjoitettiin yleisesti ''CK''. Lisäksi ''X''-kirjaimella merkittiin ''ks''-äänneyhtymää.<ref>[http://www.helsinki.fi/vvks/lyhenteet_ja_ortografia/katsaus_ortografiaan/index.html Katsaus vanhan kirjasuomen ortografiaan] Viitattu 16.8.2014</ref><ref name="häkkinen">{{Kirjaviite | Tekijä = Häkkinen, Kaisa | Nimeke = Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia | Luku = Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1994 | Tunniste = | Isbn = 951-0-19028-4}}</ref>

''Q''-kirjaimesta ''k''-äänteen merkkinä luovuttiin 1642 Raamatussa, ''C''-kirjaimesta 1700-luvun jälkipuoliskolla ja ''X''-kirjaimesta 1840-luvun loppuun mennessä.<ref name=kskeh>{{Kirjaviite | Tekijä = Lehikoinen Laila, Kiuru Silva | Nimeke = Kirjasuomen kehitys | Vuosi = 1998 | Luku = Ortografian kehitys | Sivu = 61–73 | Selite = 4. painos | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = | Tunniste = | Isbn = 951-45-8117-2 }}</ref><ref name=lauerma>{{Lehtiviite | Tekijä = Lauerma, Petri | Otsikko = Vieraiden grafeemien väistyminen varhaisnykysuomesta etenkin Jakob Johan Malmbergin tuotannon valossa
| Julkaisu = Virittäjä | Ajankohta = 2007 | Numero = 3 | Sivut = 322–345 | Tiedostomuoto = PDF
| www = http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2007_322.pdf}}</ref>

== K muissa kielissä ==
''K'' on yleinen [k]-äänteen merkki [[germaaniset kielet|germaanisissa]],<ref>Senner, Wayne&nbsp;M.: Germanic languages. Teoksessa: Peter&nbsp;T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 642–651.</ref> [[slaavilaiset kielet|slaavilaisissa]], [[Balttilaiset kielet|balttilaisissa]] ja [[suomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilaisissa kielissä]] (joko latinalainen ''K'' tai kyrillinen ''К'') sekä [[Albanian kieli|albaniassa]], [[Maltan kieli|maltassa]] ja [[Turkin kieli|turkissa]].<ref>Comrie, Bernard: Languages of eastern and southern Europe. Teoksessa: Peter&nbsp;T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 663–689.</ref>

[[Englannin kieli|Englannissa]] ''K'' on [k]-äänteen merkkinä germaanisissa lainasanoissa, mutta romaanisissa sen tilalla on yleisesti lainanantajan tapaan ''C'' tai ''Q''. Englannissa ''K'' esiintyy sanan lopussa vain ''CK''-kirjainyhdistelmässä lukuun ottamatta joitakin sanoja kuten ''trek'' ’vaellus’. ''K'' ei esiinny myöskään kaksoiskonsonanttina lukuun ottamatta tiettyjä -''ing''-muodosteita kuten ''trekking'' ’vaeltaminen’.

Latinassa ja sen mukaisesti [[romaaniset kielet|romaanisissa kielissä]] ''K'' on harvinainen ja esiintyy vain lainasanoissa. Yleensä [k] kirjoitetaan niissä aina ''C'' kuitenkin niin, että etuvokaalien edellä kirjoitetaan:<ref>Tuttle, Edward: Romance languages. Teoksessa: Peter&nbsp;T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 633–642.</ref>

* [[Espanjan kieli|espanjassa]], [[Portugalin kieli|portugalissa]], [[Katalaani|katalaanissa]] ja [[Ranskan kieli|ranskassa]] ''QU'' ja
* [[Italian kieli|italiassa]] ja [[Romanian kieli|romaniassa]] ''CH.''

[[Kelttiläiset kielet|Kelttiläisissä kielissä]] [k] kirjoitetaan yleensä aina ''C''.<ref>McManus, Damian: Celtic languages. Teoksessa: Peter&nbsp;T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 655–660.</ref><ref>Hamp, Eric&nbsp;P.: Welsh. Teoksessa: Peter&nbsp;T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 660–663.</ref>

== Muita esitystapoja ==
{{esitystavat|iso=K|pieni=k|morse=-.-|radiosuomi=Kalle|radionato=Kilo|braillenumero=|ASCII-iso=75|ASCII-pieni=107|Unicode-iso=U+004B|Unicode-pieni=U+006B}}

== K-kirjaimen merkityksiä ==
=== Pienen ''k'':n merkityksiä ===
* k (''kilo''-) on [[SI-järjestelmä]]ssä etuliite, joka tarkoittaa tuhatta (1&nbsp;000).
* k (''kilo'') tarkoittaa tietotekniikassa lukua 1&nbsp;024 (= 2<sup>10</sup>). Tietoliikenteessä yleensä kuitenkin k = 1&nbsp;000{{lähde}}.
* [[Fysiikka|Fysiikassa]]
** k on [[Boltzmannin vakio]].
** k on [[Coulombin laki|Coulombin vakio]].
** k on jousivakio, ks. [[Hooken laki]]: <math>F=-kx</math>
* k tarkoittaa [[nettislangi|Internet-slangissa]] "'kay" eli "okay", ok.
* k-arvo on rakennustekniikassa [[Lämmönläpäisykerroin|lämmönläpäisykertoimen]] aikaisempi nimi

=== Ison ''K'':n merkityksiä ===
* K on [[kelvin]]-lämpötilayksikön symboli.
* K [[Ajoneuvon kansallisuustunnus|ajoneuvon kansallisuustunnuksena]] tarkoittaa [[Kambodža]]a.
* K on [[Elektroniikka|elektroniikassa]] [[katodi]]n tunnus
* K on [[kemia]]ssa [[kalium]]in kemiallinen symboli.
* K-numeroilla viitataan [[Musiikki|musiikissa]] [[englannin kieli|englanninkielisessä]] maailmassa [[Wolfgang Amadeus Mozart]]in teoksiin [[Ludwig von Köchel]]in kokoamassa teosluettelossa ([[saksan kieli|saksan-]] ja [[suomen kieli|suomenkielisessä]] tekstissä lyhenne on '''KV'''); K-numeroita käytetään myös [[Domenico Scarlatti]]n teoksista [[Ralph Kirkpatrick]]in luettelon mukaan.
* K on [[Šakki|šakissa]] kuninkaan symboli.
* K on [[Moi Dix Mois]]-bändin kitaristi ja toinen laulaja
* K suomalaisissa [[kalenteri|kalentereissa]] merkitsee [[keskiviikko]]a (käytetään myös lyhennettä ''ke'')
* K on [[kansantaloustiede|kansantaloustieteessä]] [[pääoma]]n symboli (saks. ''das Kapital'')
* &#9408; (ympyrän sisällä oleva K) ruokatuotteissa tarkoittaa [[košer]]-tuotetta.
* [[Luettelo asuntokaupassa käytettävistä lyhenteistä|keittiö]], K, tila asunnossa

== Lähteet ==
{{viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi}}

[[Luokka:Suomen kielen kirjaimet]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]