Lähdekoodi sivulle Isaac Newton

{{hyvä}}
{{Tieteilijä
| tieteilijän nimi = Isaac Newton
| kuva =Sir Isaac Newton by Sir Godfrey Kneller, Bt.jpg
| kuvan leveys =
| kuvateksti =
| syntymäaika = [[25. joulukuuta]] [[1642]]
| syntymäpaikka = [[Woolsthorpe-by-Colsterworth]], [[Lincolnshire]], [[Englannin kuningaskunta]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|25|12|1642|20|3|1726|kalenteri=jul}}
| kuolinpaikka = [[Lontoo]], [[Englanti]], [[Ison-Britannian kuningaskunta]]
| asuinpaikat = Englanti
| kansalaisuus = englantilainen
| sukujuuret =
| tutkimusalue = [[fysiikka]], [[tähtitiede]], [[matematiikka]], [[alkemia]], [[luonnonfilosofia]]
| instituutti =[[Cambridgen yliopisto]], [[Royal Society]]
| alma mater =Cambridgen yliopisto <small>(maisteri, 1668)</small>
| ohjaaja =[[Isaac Barrow]]<ref name="MGP bio" /><ref group="lower-alpha">Barrow ei ollut ohjaaja, mutta hänellä arvellaan olleen suurin vaikutus Newtoniin. Cambridgen yliopistossa pystyi väittelemään tohtoriksi ensimmäisen kerran vuonna 1919.</ref>
| oppilaat =[[Roger Cotes]], [[William Whiston]]<ref name="MGP bio" />
| tunnetut työt = [[mekaniikan peruslait]]<br />[[differentiaalilaskenta]]
| palkinnot =
| uskonto = [[Areiolaisuus|areiolainen]]
| allekirjoitus = Isaac Newton signature.svg
| alaviitteet ={{Viitteet|ryhmä=lower-alpha}}
}}

'''Isaac Newton''' ([[juliaaninen kalenteri|juliaanisen kalenterin]] mukaan [[25. joulukuuta]] [[1642]] – [[20. maaliskuuta]] [[1726]], [[gregoriaaninen kalenteri|gregoriaanisen kalenterin]] mukaan [[4. tammikuuta]] [[1643]] [[Woolsthorpe-by-Colsterworth]] – [[31. maaliskuuta]] [[1727]] [[Lontoo]])<ref>[https://mathshistory.st-andrews.ac.uk/Biographies/Newton/ Sir Isaac Newton]</ref> oli [[englanti]]lainen [[fyysikko]], [[matemaatikko]], [[tähtitieteilijä]], [[alkemia|alkemisti]] ja [[filosofi]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.| Nimeke=Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osa II | Suomentaja=Kimmo Pietiläinen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Art House | Vuosi=1994 | Selite= Luku 19 | Sivut= | ISBN = 951-884-158-6}}</ref> Newton loi perustan [[klassinen mekaniikka|klassiselle mekaniikalle]] teoksessaan ''[[Philosophiæ Naturalis Principia Mathematica]]'' vuonna 1687. ''Principiassa'' Newton esitteli [[painovoima]]- ja [[Newtonin liikelait|liikelakinsa]]. ''Principiaa'' pidetään Keplerin 1600-luvun alussa aloittaman [[Tieteellinen vallankumous|tieteellisen vallankumouksen]] kohokohtana. Newtonia pidetään [[Gottfried Leibniz]]in ohella [[differentiaali- ja integraalilaskenta|differentiaali- ja integraalilaskennan]] keksijänä.

Newtonia pidetään myös modernin optiikan kehittäjänä. Hän huomasi, että valkoinen valo koostuu useista eri väreistä eli eri aallonpituuksista, jotka taittuvat eri tavalla [[prisma (optiikka)|prismassa]] ja synnyttävät [[spektri]]n. Hän myös ymmärsi, että spektri voitiin koota uudelleen valkoiseksi valoksi toisella prismalla. Newton loi empiirisen [[Newtonin jäähtymislaki|jäähtymislain]] sekä tutki äänen nopeutta. Newton keksi myös oman version [[peilikaukoputki|peilikaukoputkesta]] huomattuaan linssien aiheuttavan [[väriaberraatio]]ta, joka oli vältettävissä peileillä.

Newton toimi [[Englannin parlamentti|Englannin parlamentissa]], joskaan ei ollut aktiivinen jäsen, sekä Englannin rahapajan [[Royal Mint]]in johtajana. Myöhempi tutkimus on osoittanut, että Newton oli vahvasti uskonnollinen ja hänellä oli laaja kokoelma [[okkultismi|okkultistisia]] kirjoituksia. Newton tutki myös [[alkemia]]a.

== Elämäkerta ==
=== Lapsuus ===
[[Tiedosto:Woolsthorpe-manor.jpg|250px|thumb|left|Woolsthorpen kartano]]
Isaac Newton syntyi Woolsthorpe-by-Colsterworthin kylässä [[Lincolnshire]]ssä [[Woolsthorpen kartano]]ssa 25. joulukuuta vuonna 1642 silloin käytössä olleen [[juliaaninen kalenteri|juliaanisen kalenterin]] mukaan (nykyisen ajanlaskun mukaan 4. tammikuuta 1643). Hän syntyi ennenaikaisena eli keskosena, eikä hänen odotettu selviytyvän ensimmäistä elinpäivää pitempään.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Sir Isaac Newton| Osoite = http://www.britannica.com/eb/article-9108764/Sir-Isaac-Newton| Selite = | Ajankohta = | Julkaisija =Encyclopaedia Britannica | Viitattu =10.6.2007 | Kieli ={{en}} }}</ref> Newtonin isä, hänkin nimeltään Isaac Newton,<ref name="MGP bio">{{Verkkoviite | Julkaisu = The Mathematics Genealogy Project| Nimeke =Sir Isaac Newton | Osoite = http://www-history.mcs.st-andrews.ac.uk/Biographies/Newton.html | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu =10.6.2007 | Kieli ={{en}} }}</ref> kuoli noin 1. lokakuuta vuonna 1642 eli kolme kuukautta ennen esikoisensa syntymää.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Alfred Rupert Hall| Nimeke = Isaac Newton: Eighteenth Century Perspectives| Osoite = http://books.google.com/books?hl=fi&lr=&id=kRXuiqrgY0EC&oi=fnd&pg=PP14&dq=ISaac+Newton+bio&ots=9xueQqfuVi&sig=4hff5lvWZfWRpbDITbkBFa1_jC4#PPA35,M1| Selite = Digitalisoitu kirja (Google Book Search)| Ajankohta = | Viitattu = 27.8.2007| Kieli ={{en}} }}</ref> Isaac Newton vanhempi oli kohtalaisen varakas maanviljelijä, joskaan hänellä ei ollut minkäänlaista koulutusta. Tiettävästi hän ei edes osannut kirjoittaa omaa nimeään.<ref name="MGP bio" />

Isaac Newtonin äiti Hannah Ayscough solmi uuden avioliiton North-Withamin kirkkoherra Barnabas Smithin kanssa. Isaac oli tuohon aikaan kaksivuotias. Hänet jätettiin uuden avioliiton jälkeen äidinäitinsä Margery Ayscoughin hoidettavaksi Woolsthorpeen.<ref name="MGP bio" /> Hänen lapsuutensa ei ollut kovinkaan onnellinen, ja häntä kohdeltiin kuin orpoa. James Ayscoughia, Isaac Newtonin äidinisää, ei mainita missään Newtonin myöhempää elämää koskevissa teksteissä. Hän kuoli Isaacin ollessa 10-vuotias eikä jättänyt tälle testamentissaan mitään. Arvioiden mukaan Isaacin ja hänen isoisänsä välillä ei ollut minkäänlaista suhdetta.<ref name="MGP bio" /> On myös ilmeistä, että Newton oli syvästi katkera äidilleen ja isäpuolelleen, koska nämä olivat hylänneet hänet.
[[Tiedosto:Newton as a young.jpg|200px|thumb|Kaiverrus nuoresta Newtonista]]
Newton kävi aluksi pientä kyläkoulua [[Stoke Rochford]]issa ja sitten [[Skillington]]issa. Sitten hän aloitti opiskelun Grantham Grammar Schoolissa. Granthamissa hän asui paikallisen apteekkarin William Clarken luona, joskin matka koulusta kotiinkin oli vain viisi mailia (8&nbsp;km).<ref name="MGP bio" /> Isaac on itse kertonut, että hän ei ollut lainkaan ahkera opiskelija eikä suoriutunut opinnoista kovin hyvin. Häntä on luonnehdittu hyvin rauhalliseksi ja ujoksi, mutta hän oli myös osallisena riidoissa.

Eräänä päivänä Isaac oli matkalla kouluun, kun samaa koulua käynyt poika potkaisi häntä kipeästi vatsaan. Koulun jälkeen Isaac haastoi kiusaajansa, joka oli myös luokkansa paras opiskelija, tappeluun. Isaac kaatoi kiusaajansa maahan ja työnsi tämän kasvot mutaan. Isaacin voitettua tappelun muut oppilaat alkoivat arvostaa häntä. Itse hän ajatteli, että jos hän pystyi voittamaan kiusaajan tappelussa, miksei hän voisi olla myös parempi opiskelija. Pian hänestä tulikin luokkansa paras.<ref name="science.fau.edu" /><ref name="vigyanprasar.gov.in">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.vigyanprasar.gov.in/scientists/INewton.htm|Nimeke=Isaac Newton One of the Greatest Scientists of all Time|Julkaisija=Vigyan Prasar Science Portal|Selite=|Viitattu=31.8.2007|Kieli={{en}}|arkisto=https://web.archive.org/web/20170713054353/http://www.vigyanprasar.gov.in/scientists/INewton.htm|arkistoitu=13.7.2017}} Web archive 2017</ref>

Koulussa Isaac piti eniten opiskelusta yksin ja mekaanisten esineiden rakentelusta. Hän rakensi muun muassa [[tuulimylly]]jä, [[vesikello]]ja ja [[aurinkokello]]ja. Hänen väitetään myös keksineen nelipyöräisen vaunun, jota ratsastaja ohjaa.<ref name="vigyanprasar.gov.in" /> Hän myös aiheutti yhden ensimmäisistä [[ufo]]havainnoista lennättämällä myöhään illalla leijaa, johon oli sidottu paperilyhty.

Isaac Newtonin isäpuoli kuoli 71-vuotiaana vuonna 1653, ja hänen äitinsä muutti vuonna 1656 takaisin Woolsthorpeen. Isaac asui [[suurperhe]]essä, johon kuuluivat hänen ja äidin lisäksi myös isoäiti, velipuoli Benjamin sekä sisarpuolet Mary ja Hannah. Hänellä ei ollut muita veljiä tai sisaruksia.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Newton's Life and Work at a Glance| Osoite = http://www.newtonproject.sussex.ac.uk/prism.php?id=15| Selite = | Julkaisija =The Newton Project | Viitattu =31.8.2007 | Kieli = {{en}}}}</ref> Isaacin äiti oli muuttanut takaisin, koska toivoi, että pojasta tulisi maanviljelijä ja sukutilan jatkaja, ja otti siksi poikansa pois koulusta. Isaacilla ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia maanviljelytaitoja eikä hän edes halunnut oppia niitä. Erään tarinan mukaan hän piileskeli opiskelemassa, kun hänen olisi pitänyt olla [[Grantham]]in torilla myymässä tilan tuotteita.<ref name="Encarta II">{{Verkkoviite | Julkaisu =Microsoft | Nimeke =Isaac Newton | Osoite =http://encarta.msn.com/encyclopedia_761573959/Isaac_Newton.html | Selite =II Early Life and Education | Ajankohta = | Julkaisija =MSN Encarta | Viitattu =10.6.2007 | Kieli ={{en}} | arkisto =https://web.archive.org/web/20090829071329/http://encarta.msn.com/encyclopedia_761573959/Isaac_Newton.html | arkistoitu =29.8.2009 }} Web archive 2009</ref> Isaacin eno päätti ottaa ohjakset käsiinsä ja määräsi pojan takaisin kouluun, jotta tämä voisi valmistautua yliopistoa varten.<ref name="MGP bio" /> Nyt Grantham Grammar Schoolin rehtori, Henry Stokes, lupautui ottamaan pojan luoksensa asumaan veloituksetta.<ref name="science.fau.edu">{{Verkkoviite| Nimeke = A Brief Biography of Isaac Newton| Osoite = http://courses.science.fau.edu/~rjordan/bios/Newton/Newton_bio.htm| Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Florida Atlantic University| Viitattu = 31.8.2007| Kieli = {{en}}| arkisto = https://web.archive.org/web/20080516201606/http://courses.science.fau.edu/~rjordan/bios/Newton/Newton_bio.htm| arkistoitu = 16.5.2008}} Web archive 2008</ref> Newton aloitti opiskelun uudelleen vuoden 1660 syksyllä lähinnä [[Trinity College (Cambridge)|Trinity Collegeen]] pääsyä varten.

=== Opiskelu- ja työvuodet Cambridgessa ===
[[Tiedosto:Newtons room in Cambridge.jpg|thumb|250px|Newtonin huone Cambridgessa sijaitsi torniportin oikealla puolella ensimmäisessä kerroksessa.]]
Vuonna 1661 Newton aloitti opinnot Trinity Collegessa, Cambridgessa. Pian hän alkoi saada vaikutteita vanhemmilta oppineilta, jotka olivat huomanneet hänen lahjakkuutensa ja kannustivat häntä opiskelussa. Tärkeimpiä näistä olivat yliopiston opettajat [[Henry More]] ja [[Isaac Barrow]]. Molemmat olivat luonnonfilosofeja mutta harrastivat lisäksi alkemiaa, ja tämän kiinnostuksen he juurruttivat myös Newtoniin. Teologi ja matemaatikko Isaac Barrow’n vaikutuksen Newtoniin arvellaan olleen erittäin merkittävä. Noihin aikoihin koulun opetus perustui ennen muuta [[Aristoteles|Aristoteleen]] kirjoituksiin, mutta kolmantena lukukautena opinnot olivat jo vapaampia ja Newton pääsi lukemaan moderneja ajattelijoita, kuten [[René Descartes|Descartesia]], [[Pierre Gassendi]]a, [[Galileo Galilei]]ta, [[Nikolaus Kopernikus]]ta, [[Johannes Kepler]]iä ja erityisesti [[Robert Boyle]]a.<ref name="MGP bio" />

[[Abraham de Moivre]]n mukaan Newtonin kiinnostus matematiikkaa kohtaan heräsi syksyllä vuonna 1663,<ref name="MGP bio" /> jolloin hän osti [[astrologia]]a koskevan kirjan messuilta Cambridgessa.<ref name="MGP bio" /> Pian hän huomasi, ettei ymmärtänyt lainkaan siinä käytettyä matematiikkaa, joten hänen oli opeteltava sitä enemmän. Yrittäessään lukea [[trigonometria]]a käsittelevää kirjaa hän huomasi pian myös geometrian osaamisensankin olevan heikkoa. Hän päätti aloittaa geometrian opiskelun lukemalla Barrow’n kääntämän teoksen [[Eukleides|Eukleideen]] ''[[Alkeet]]''.<ref name="MGP bio" /> Luettuaan ''Alkeet'', jonka lukemisen hän oli vähällä lopettaa kesken, hän jatkoi opiskelua [[William Oughtred]]in ''[[Clavis Mathematica]]'' -teoksen avulla ja jatkoi vielä Descartesin ''[[La Géométrie|La Géométrie']]hin'' sekä moniin muihin kuuluisten matemaatikkojen teoksiin.<ref name="MGP bio" />

Vuonna 1665 hän kehitti myöhemmin [[Binomilause|Newtonin binomikaava]]ksi nimetyn lauseen ja alkoi myöhemmin tutkia differentiaalilaskentaan johtanutta matematiikkaa. Newton valmistui yliopistosta samana vuonna, mutta yliopisto suljettiin pian, koska [[Lontoon suuri ruttoepidemia|Lontoossa riehunut paiserutto]] oli levinnyt myös Cambridgeen. Newton palasi kotiinsa Woolsthorpeen [[Lincolnshire]]en, jossa hän kahden vuoden ajan työskenteli optiikan, mekaniikan, painovoiman ja differentiaalilaskennan parissa.

Kun Trinity College taas aloitti toimintansa vuonna 1667, Newton valittiin opettajakuntaan.<ref name="Tähtitieteen sanakirja">{{kirjaviite| Nimeke=Tähtitieteen sanakirja| Vuosi=1999|Julkaisija=WSOY| Sivu=116 }}</ref> Kaksi vuotta myöhemmin, hieman ennen kuin hän täytti 27 vuotta, hänet valittiin Barrow’n seuraajaksi [[Lucas-professori]]ksi. Enimmäkseen Newton luennoi tutkimusaiheistaan, matematiikasta, optiikasta ja mekaniikasta. Pääosan ajastaan hän käytti tieteelliseen tutkimukseen. Hänellä oli varsin vähän oppilaita, eikä hän opettanut paljon.<ref name="Tähtitieteen sanakirja"/> Newtonin luennot eivät herättäneet mielenkiintoa, koska hänen sanotaan luennoineen hyvin vaikeaselkoisesti.

=== Lontoo ja Royal Society ===
[[Tiedosto:GodfreyKneller-IsaacNewton-1689.jpg|thumb|150px|left|Isaac Newton 46 vuoden ikäisenä]]

Newton hyväksyttiin vuonna 1672 Royal Societyn jäseneksi, ja samalla hän esitteli kehittämäänsä peilikaukoputkea. Samana vuonna Newton julkaisi ensimmäisen tieteellisen artikkelinsa, joka käsitteli valoa ja värejä, [[Philosophical Transactions of the Royal Society]] seuran sarjassa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = A. Rupert Hall | Nimeke = Isaac Newton, Adventurer in Thought | Julkaisija = Blackwell Publishers | Vuosi =1992 | Sivut = 116–119 | ISBN = 0-631-17906-2}}</ref> Newtonin esittämiä ajatuksia myös vastustettiin.
[[Robert Hooke]] ja [[Christiaan Huygens]] kritisoivat sitä, että Newton pyrki osoittamaan valon olevan pienten hiukkasten liikettä.<ref name="MGP bio" /> Hooken ja Newtonin välit heikkenivät selvästi vuonna 1675, kun Hooke väitti Newtonin varastaneen häneltä joitakin optiikkaan liittyviä tuloksia.<ref name="MGP bio" />

Kirjeiden perusteella tiedemiehet sopivat riitansa, mutta Newton etääntyi Royal Societystä, koska Hooke oli yksi seuran johtajista. Newton julkaisi optiikkaa käsittelevän teoksen ''[[Opticks]]'' (1704) vasta Hooken kuoleman jälkeen. Hän kävi valoteoriastaan myös kiivasta kirjeenvaihtoa englantilaisten [[jesuiitta|jesuiittojen]] kanssa. Tämä kirjeenvaihto johti Newtonin henkiseen väsymykseen ja vakavaan emotionaaliseen kriisiin vuonna 1678.<ref name="MGP bio" /> Seuraavana vuonna hänen äitinsä kuoli, minkä jälkeen hän oli tekemisissä toisten ihmisten kanssa mahdollisimman vähän.<ref name="MGP bio" /><ref>{{Verkkoviite | Tekijä =Robert A. Hatch | Nimeke = Sir Isaac Newton | Osoite = http://www.clas.ufl.edu/users/rhatch/pages/01-Courses/current-courses/08sr-newton.htm| Selite = | Julkaisija = | Viitattu =6.8.2007 | Kieli ={{en}} }}</ref> Yhdeksän vuoden kuluttua hän julkaisi pääteoksensa, ''Principian''.

Newton koki seuraavan romahduksen vuonna 1693. Tämän jälkeen hän jäi sivuun aktiivisesta tutkimustyöstä. Romahdukselle on ehdotettu useita vaihtoehtoisia syitä: Newton oli saanut myrkytyksen alkemististen kokeiden seurauksena, hän oli turhautunut omiin tutkimuksiinsa, hänen ystävyytensä sveitsiläissyntyisen [[Fatio de Duillier]]in kanssa oli päättynyt, ja hän kärsi uskonnollisista ongelmista. Newton itse syytti vähäistä unta, mutta se oli ehkä pikemminkin ongelman oire kuin syy.<ref name="MGP bio" /> Newton kärsi mielenterveydellisistä ongelmista koko elämänsä ajan.

Useat Newtonin teksteistä tuhoutuivat hänen laboratoriossaan sattuneessa tulipalossa vuonna 1693. Tarinan mukaan palon aiheutti Newtonin koira Diamond, joka hyppäsi pöydälle ja kaatoi kynttilän, minkä seurauksena 20 vuoden työ tuhoutui.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Historical Dogs| Osoite = http://sheppardsoftware.com/content/animals/animals/breeds/dogtopics/dog_history.htm| Selite = | Julkaisija = Sheppard Software| Viitattu = 24.9.2007| Kieli ={{en}} }}</ref> Tapahtuman jälkeen Newtonin kerrotaan sanoneen koiralleen: ”Voi Diamond, Diamond. Minkä vahingon sinä pikkuinen oletkaan tehnyt.” Historioitsijat eivät ole kuitenkaan täysin varmoja edes siitä, oliko Newtonilla koskaan koiraa.
[[Tiedosto:Isaac Newton grave in Westminster Abbey.jpg|thumb|150px|Newtonin hauta [[Westminster Abbey]]ssa]]

Newton oli Englannin parlamentin jäsen Cambridgen yliopiston edustajana vuosina 1689–1690 ja 1701–1702.
Ainoa muistiinpantu kommentti, jonka Newton lausui parlamentin täysistunnossa, oli ehdotus ikkunan sulkemisesta vedon estämiseksi.<ref>{{Verkkoviite| Nimeke = Newton and The Laws of Motion| Osoite = http://honolulu.hawaii.edu/distance/sci122/Programs/p15/p15.html| Selite = | Ajankohta = 1998| Julkaisija = Hawaijin yliopisto| Viitattu = 6.8.2007| Kieli = {{en}}| arkisto = https://web.archive.org/web/20111024111500/http://honolulu.hawaii.edu/distance/sci122/Programs/p15/p15.html| arkistoitu = 24.10.2011}} Web archive 2011</ref><ref>Lehti 1988, ''Isaac Newton – Jättiläisen hartioilla'', s. 15</ref>
Vuonna 1696 Newton siirtyi töihin kuninkaalliseen rahapajaan Royal Mintiin, jossa oli käynnissä suuri rahauudistus (Great Re-coinage of 1696), ja vuonna 1699 hänestä tuli rahapajan johtaja. Rahapajan johtajana Newtonista tuli myös hyvin varakas. Vuonna 1701 hän vetäytyi velvollisuuksistaan Cambridgessa.

Kahden vuoden kuluttua hänestä tuli Royal Societyn puheenjohtaja, ja hänet valittiin uudelleen joka vuosi aina kuolemaansa asti. Royal Societyn puheenjohtajana Newton johti Englannin tiedettä. Asemansa vuoksi hän joutui riitoihin kuninkaallisen tähtitieteilijän [[John Flamsteed]]in kanssa. Vuonna 1705 [[Anna (Englanti)|Englannin kuningatar Anna]] löi Isaac Newtonin ritariksi. Newton oli ensimmäinen tiedemies, joka lyötiin ritariksi. Newtonia ei tosin aateloitu työstään tieteen parissa tai rahapajassa.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke =Newton, Isaac (1642–1727) | Osoite = http://scienceworld.wolfram.com/biography/Newton.html | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Scienceworld.wolfram.com| Viitattu =10.9.2007 | Kieli ={{en}} }}</ref>

Newtonin viimeiset vuodet olivat raskaita. Hänen ja Leibnizin välille puhkesi kiista siitä, kumpi keksi [[differentiaalilaskenta|differentiaalilaskennan]] ensimmäisenä. Newton työskenteli laskennan parissa paljon aikaisemmin mutta julkaisi tavalliseen tapaansa tulokset myöhään. Leibniz oli sillä välin ehtinyt jo julkaista oman tutkimuksensa. Nykyään kunnia laskentatavan keksimisestä annetaan molemmille. Newtonia arvostettiin hyvin paljon, vaikka hän sai osakseen myös kritiikkiä.

Newton sijoitti rahapajan johtajana keräämäänsä omaisuutta Etelämeren komppanian osakkeisiin ja menetti [[Etelämeren kupla]]n puhjettua vuonna 1720 ehkä jopa yli 20 000 puntaa (nykyrahassa vastannee noin 20 miljoonaa euroa). Newtonin omaisuus tämän kuollessa oli kuitenkin yhä noin 30 000 puntaa.<ref>[https://royalsocietypublishing.org/doi/10.1098/rsnr.2018.0018 Newton's financial misadventures in the South Sea Bubble - Andrew Odlyzko - Published: 29 August 2018]</ref>

27. toukokuuta 1722 Newton muutti Etelä-Lontooseen [[Kensington]]iin keuhkotulehduksen takia.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Robert A. Hatch| Nimeke =Newton timeline | Osoite = http://web.clas.ufl.edu/users/rhatch/pages/13-NDFE/newton/05-newton-timeline-m.htm| Selite = | Julkaisija = | Viitattu = 7.8.2007| Kieli ={{en}} }}</ref> Hän kuoli 83-vuotiaana Kensingtonissa 20. maaliskuuta 1727, ja hänet haudattiin suurin juhlallisuuksin [[Westminster Abbey]]n hautausmaalle. [[Voltaire]] oli läsnä Newtonin hautajaisissa, ja hänen mukaansa hautajaiset olivat kuin kuninkaan, joka oli tehnyt työnsä hyvin.<ref name="vigyanprasar.gov.in" /> Newton ei koskaan mennyt naimisiin, eikä hänellä ollut lapsia. Hän oli tosin kerran kihloissa, mutta kihlaus ei johtanut avioliittoon.<ref>Lehti 1988, ''Isaac Newton – Jättiläisen hartioilla'', s. 18</ref>

=== Newtonin luonne ===
Newton oli luonteeltaan eristäytynyt ja vakava. Hän oli myös äkkipikainen, minkä hän itsekin tiedosti ja pyrki välttämään julkisia kiistoja.<ref name="persoonallisuus">{{Verkkoviite | Tekijä =Anand Kandaswamy | Nimeke = Newton's Personality and Conflicts | Osoite = http://www.math.rutgers.edu/courses/436/Honors02/newton.html | Selite = | Julkaisija =Rutgersin matematiikanlaitos | Viitattu = 30.8.2007| Kieli ={{en}} }}</ref> Joidenkin kertomusten mukaan hän nauroi koko elämänsä aikana vain kerran,<ref name="lehti78"> Lehti 1988, ''Isaac Newton – Jättiläisen hartioilla'', s. 78</ref> joten hänen tapauksessaan nimi ei ollut enne: Isaac nimittäin tulee [[heprea]]nkielisestä sanasta, joka tarkoittaa ”Hän, joka nauraa”. Newtonin ystäväpiiri oli varsin pieni, eikä hän puhunut tunteistaan kenellekään. Newtonia pidettiin jo elinaikanaan ihmisenä, joka kykeni ymmärtämään muilta salattuja totuuksia, eikä hän pyrkinyt vähentämään itseensä kohdistuvaa palvontaa. Nykyaikaisten tutkimusten perusteella on arvioitu, että Newton kärsi [[Aspergerin oireyhtymä]]stä.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Einstein and Newton 'had autism'| Osoite = http://news.bbc.co.uk/1/hi/health/2988647.stm | Selite = | Julkaisija = BBC| Viitattu =30.8.2007 | Kieli ={{en}} }}</ref>

Newton oli myös hyvin uskonnollinen, mistä syystä hän oli haluton julkaisemaan tutkimuksiaan, kuten ''Principiaa''. Arvellaan, että Newton piti tutkimuksiaan itsensä ja [[Jumala]]n välisinä salaisuuksina, jotka vain ”valitut” kykenisivät selvittämään. Hän uskoi, että tutkimusten avulla voitaisiin lopulta saada selvyys Jumalan perimmäisistä ajatuksista. Hän myös halusi mustasukkaisesti varjella tutkimustensa tuloksia, jotteivät ne joutuisi väärien ihmisten tietoon, ja siksi hän julkaisi tutkimuksiaan vasta kun muut tutkijat olivat päässeet hänen kannoilleen. Tämä johti moniin riitoihin toisten tiedemiesten kanssa, joista kuuluisin oli Leibniz.<ref name="lehti332"> Lehti 1988, ''Isaac Newton – Jättiläisen hartioilla'', s. 332</ref>

Newton oli uskonnolliselta suuntaumukseltaan [[areiolaisuus|areiolainen]], eli hän ei uskonut Jumalan kolminaisuuteen. Vakaumuksensa hän piti salassa, sillä tuohon aikaan kolminaisuusoppia vastustaneita vainottiin. Koska Newtonin lähtökohtana olivat alkukristilliset periaatteet, hän piti [[katolinen kirkko|katolista kirkkoa]] [[Ilmestyskirja]]n petona.<ref name="lehti332"/>

== Tieteellinen ura ==
=== Matematiikka ===
[[Tiedosto:Gottfried Wilhelm von Leibniz.jpg|left|thumb|200px|[[Gottfried Leibniz]], jonka kanssa Newtonilla oli erimielisyyksiä differentiaalilaskennan keksimisestä]]
Newton on itse kertonut, että hän teki tärkeimmät matemaattiset työnsä vuosina 1665–1667. Newtonin matematiikan perusteemana oli muuttuvien suureiden [[kalkyyli]]n kehittäminen laskennallisesti käyttökelpoiseen asuun ja tämän kalkyylin käyttäminen liikeongelmien käsitteelliseen ja laskennalliseen hallitsemiseen.<ref name="Tähti.sanakirja s.117">{{kirjaviite| Nimeke=Tähtitieteen sanakirja| Vuosi=1999| Julkaisija=WSOY| Sivu=117 }}</ref>

Newton kehitti systemaattisten sarjojen teoriaa, joka liittyi muun muassa [[John Wallis]]in ja [[William Brouncker]]in töihin. Vuonna 1669 valmistunut kirjoitus ''De analysi per aequationes numero terminorum infinitas'' julkaistiin vasta vuonna 1711. Kirjoituksessa esiintyy äärettömien sarjojen teoria ensimmäisen kerran itsenäisenä osa-alueena, jolla on omat menetelmänsä. Toinen Newtonin matemaattinen kirjoitus oli ''De methodis serierum et fluxionum'', joka julkaistiin Newtonin kuoleman jälkeen vuonna 1736 englanninkielisenä käännöksenä ''On the Methods of Series and Fluxions''.<ref name="Tähti.sanakirja s.117"/>

Newtonin matemaattiset työt merkitsivät monien 1600-luvun matemaatikkojen, kuten [[Pierre de Fermat|Pierre de Fermat'n]], [[Francesco Cavalieri]]n ja [[Blaise Pascal]]in kehittämien tangentinmääräys- ja pinta-alalaskentamenetelmien yhtenäistämistä kalkyyliksi. Newtonista riippumatta Gottfried Leibniz kehitti myös samantapaisen kalkyylin, joka tunnetaan nykyään [[differentiaalilaskenta|differentiaali-]] ja [[integraalilaskenta]]na. Näiden kehitys oli välttämätöntä nykyaikaisen [[analyysi (matematiikka)|matemaattisen analyysin]] ja fysiikan synnylle.<ref name="Tähti.sanakirja s.117"/>

Newtonin sisäpiirin mukaan Newton oli työskennellyt metodinsa parissa vuosia ennen Leibniziä. Toisaalta on epäilty, että Newton olisi plagioinut Leibnizin töitä, mutta Leibnizin ei uskota plagioineen Newtonia.<ref name="solmu" /> Toisen teorian mukaan [[Jean Bernoulli]] oli antanut sekä Newtonille että Leibnizille kaksi matemaattista ongelmaa ratkaistavaksi. Newton ratkaisi ne nopeammin ja todisti näin keksineensä laskennan itse.<ref name="Rudolf Klemetti"/> Newton ei kuitenkaan julkaissut mitään uuden laskutavan keksimiseen viittaavaa työtä ennen vuotta 1693. Leibniz taas oli julkaissut jo yhdeksän vuotta aiemmin omiin menetelmiinsä perustuvia teoksia. Tämä johti Leibnizin ja Newtonin väliseen ikävään riitaan.

Newton tutki myös algebraa ja ilmeisesti luennoi siitä Cambridgessa vuosina 1673–1684. Newtonin vuonna 1707 julkaisema oppikirja, ''Arithmetica universalis'', käsittelee klassista yhtälöteoriaa. Newton nimitti fluenttiensa eli funktioidensa x ja y ”aikaderivaattoja” fluksioiksi. Fluksioiden merkitsemiseen hän käytti merkintöjä <math>\dot{x}</math> ja <math>\dot{y}</math>. Fluentteja hän merkitsi heittomerkkien avulla: <math>x'</math> ja <math>y'</math>. Fluksioiden merkintätapaa käytettiin Englannissa matematiikassa vielä 1900-luvulla, ja mekaniikassa niitä käytetään yleisesti edelleen.<ref name="solmu">{{Verkkoviite | Nimeke = 8. Newton ja Leibniz| Osoite = http://solmu.math.helsinki.fi/2000/mathist/html/newton/index.html | Selite = | Julkaisija =Matematiikkalehti Solmu| Viitattu = 31.8.2007| Kieli = }}</ref>

=== Optiikka ===
[[Tiedosto:NewtonsTelescopeReplica.jpg|250px|thumb|Jäljennös Isaac Newtonin peilikaukoputkesta]]
Varhaisimmat Newtonin fysiikan tutkimukset kohdistuivat [[optiikka]]an. Hän havaitsi, että [[väriaberraatio]]n poistamiseksi kaukoputken linssi olisi korvattava peilillä. [[James Gregory]] oli tosin jo aikaisemmin esitellyt kahdesta peilistä koostuvan kaukoputken periaatteen, mutta hän ei onnistunut valmistamaan tarpeeksi hyviä peilejä. Newton rakensi ensimmäisen peilikaukoputken vuonna 1668, ja parannetun kappaleen hän esitteli Royal Societylle vuonna 1671. Newton kehitti peilikaukoputkea noin kymmenen vuotta, mutta huonon näkönsä takia hän ei koskaan käyttänyt kaukoputkea tähtitieteellisiin havaintoihin.<ref>{{Verkkoviite| Tekijä = Rami Rekola| Nimeke = Peilikaukoputket| Osoite = http://www.astro.utu.fi/kurssit/ttpk1/ttpkI/16Kaukoputki.html| Selite = | Ajankohta = 2002| Julkaisija = Ursa| Viitattu = 22.9.2007| Kieli = | arkisto = https://web.archive.org/web/20080116065508/http://www.astro.utu.fi/kurssit/ttpk1/ttpkI/16Kaukoputki.html| arkistoitu = 16.1.2008}}</ref>

Isaac Barrowilta Newton sai virikkeen värioppia koskeviin tutkimuksiin. Newton laati vuosina 1664–1666 tutkielman ''New Theory about Light and Colors''. Hänen perusajatuksensa oli, että valkoinen valo koostuu erivärisistä säteistä, jotka taipuvat prismassa eri tavalla, ja sen seurauksena valo hajoaa [[spektri]]in. Teoriaa vastustettiin, koska silloisen käsityksen mukaan valkoinen valo oli kaikkien eriväristen säteiden pohja eikä niiden summa.<ref name="Täht.sanakirja s.118">{{kirjaviite| Nimeke=Tähtitieteen sanakirja| Vuosi=1999| Julkaisija=WSOY| Sivu=118 }}</ref>

Newton katsoi partikkelifilosofiansa mukaisesti valon koostuvan hiukkasista. Toisaalta hän tutki paljon ilmiöitä, kuten valon interferenssiä, joita ei voitu selittää hiukkasten avulla.<ref name="Täht.sanakirja s.118"/> Alankomaalainen fyysikko [[Christiaan Huygens]] osoitti vuonna 1678 valon olevan aaltoliikettä. Newtonin ja Huygensin ajatukset olivat selvästi ristiriidassa, ja kilpailu teorioiden paremmuudesta kesti vielä 1850-luvun alkuun saakka. Newtonin teoriaa pidettiin heikompana kuin Huygensin, mutta Newtonin saavutukset mekaniikassa olivat niin vakuuttavia, ettei hänen optiikkaa käsitteleviä teorioitaan uskallettu kyseenalaistaa.<ref name="Rudolf Klemetti">{{Verkkoviite | Tekijä = Rudolf Klemetti| Nimeke = Sir Isaac Newton (1642–1727)| Osoite = http://www.phys.jyu.fi/homepages/maalampi/Historia/GalNew.doc| Tiedostomuoto =DOC | Julkaisija = | Viitattu =27.8.2007 | Kieli = }}{{404}}</ref> Myöhemmin pystyttiin osoittamaan, että valolla on sekä [[aaltohiukkasdualismi|hiukkas- että aaltoluonne]].

Newtonin optiikan pääteos on vuonna 1704 julkaistu ''[[Opticks]]'', jota hän luonnosteli hyvin pitkään.

=== Mekaniikka ja painovoima ===
[[Tiedosto:NewtonsPrincipia.jpg|thumb|left|Newtonin oma kopio ''Principian'' ensimmäisestä painoksesta, jossa on hänen tekemiään korjauksia toista painosta varten]]
{{Pääartikkeli|[[Philosophiae Naturalis Principia Mathematica]]|[[Mekaniikan peruslait]]}}

Newton julkaisi 5. heinäkuuta 1687 pääteoksensa ''[[Philosophiae Naturalis Principia Mathematica]]''. Teoksessa Newton käsittelee yleistä dynamiikkaa ja gravitaatioteoriaa sekä niiden sovellutuksia taivaankappaleisiin. ''Principiassa'' esitetyt kolme [[aksiooma]]a tunnetaan nykyään [[mekaniikan peruslait|mekaniikan peruslakeina]]. Newton tunsi jo vuonna 1666 [[Keplerin lait]] ja päätteli, että Keplerin kolmannesta laista seuraa, että [[Aurinko]] vetää planeettoja puoleensa voimalla, jonka suuruus on kääntäen verrannollinen planeettojen etäisyyksien [[neliö (algebra)|neliöön]]. Monien muiden tiedemiesten, muun muassa [[Giovanni Alfonso Borelli]]n, [[Christopher Wren]]in, [[Edmund Halley]]n ja [[Robert Hooke]]n, havainnot olivat sopusoinnussa tämän kanssa.<ref name="Täht.sanakirja s.118"/>

Newtonin ensimmäisen lain eli jatkuvuuden lain mukaan kappale, johon ei vaikuta ulkoinen voima tai vaikuttavien voimien summa on nolla, pysyy levossa tai jatkaa liikettään suoraviivaisesti muuttumattomalla nopeudella. Ajatus oli ajastaan poikkeava, sillä vallalla ollut ajatus oli, että liikkeeseen tarvitaan aina voimaa. Galilei tiesi jo ennen Newtonia, että voimaa tarvittiin ainoastaan liiketilan muuttamiseen, mutta Newton tarkensi tätä ensimmäisessä ja toisessa laissaan. Newtonin toinen laki eli dynamiikan peruslaki on totuttu näkemään skalaarisessa muodossa: ''F=ma''. Newton esitti lain kuitenkin sanallisesti, ja täsmällisesti se voidaan ilmoittaa moderneilla matemaattisilla merkinnöillä:<math>\vec F = {\mathrm{d}(m \vec v) \over \mathrm{d}t}</math>.

Newton esitti siis kappaleeseen vaikuttavan voiman liikemäärän ja ajanmuutoksen avulla. Newtonin toinen laki sisältää myös ensimmäisen lain. Mikäli kappaleeseen vaikuttavien voimien summa on nolla, myös kiihtyvyys on nolla. Koska kiihtyvyys tarkoittaa nopeuden muutosta, nopeus ei muutu kiihtyvyyden ollessa nolla. Kolmannessa laissa Newton määrittelee, etteivät voimat ole koskaan yksin, vaan ne ilmenevät pareittain. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kappale A vaikuttaa kappaleeseen B tietyllä voimalla, kappale B vaikuttaa kappaleeseen A yhtä suurella mutta vastakkaismerkkisellä voimalla. Lakia kutsutaan usein voiman ja vastavoiman laiksi. Nykyään tätä kutsutaan vuorovaikutukseksi.

[[Tiedosto:Universal gravitation.svg|thumb|Newtonin yleinen painovoimalaki]]
Itse asiassa koko painovoimateorian idea oli peräisin Hookelta. Hooke ja Newton olivat kirjeenvaihdossa, ja eräässä kirjeessä Hooke esittelee hypoteesin, jonka mukaan Aurinko vetää planeettoja puoleensa voimalla, joka on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön. Hooken mielestä tämä aiheutti planeettojen [[ellipsi|elliptisen]] radan. Newton mainitsee vastauksessaan, ettei ole koskaan kuullutkaan moisesta ajatuksesta. Pian hän kuitenkin alkoi työskennellä ongelman parissa, ja vähän ajan kuluttua hän pystyikin todistamaan, että elliptinen rata voi johtua Auringon vetovoimasta. Hän alkoi pitää Hookea kilpailijanaan muttei uskonut Hooken matemaattisten taitojen olevan kyllin hyvät, jotta hän pystyisi todistamaan hypoteesinsa. Newton ei halunnut kertoa löytämästään todistuksesta kenellekään, varsinkaan Hookelle.

Samoihin aikoihin brittiläinen astronomi [[Edmond Halley]] aloitti vanhojen komeettoja koskevien merkintöjen tutkimisen, ja vuonna 1682 hän havaitsi kirkkaan komeetan. Halley kokosi keräämänsä tiedot, ja kun Newton kuuli niistä, hän pyysi niistä kopioita. Muutama vuosi myöhemmin Hooke väitti Halleylle, että hänellä oli todisteita hypoteesinsa tueksi. (Nykyään uskotaan, ettei hänellä todella ollut niitä.) Halley piti tätä haasteena. Pian hän kuitenkin ymmärsi, että tarvitsisi Newtonin apua, ja alkoi vierailla säännöllisesti Newtonin luona. Vierailujen aikana Newton esitteli todistuksensa sekä muita tutkimuksia. Halley ymmärsi todistuksen olevan todellinen kultakaivos ja vaati Newtonia julkaisemaan tulokset. Newton oli haluton, mutta Halley ei antanut periksi, ja lopulta Newton julkaisi ajatuksensa ''Principiassa''.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Dave Snyder| Nimeke = Gravity, Part 2: Newton, Hooke, Halley and the Three Body Problem.| Osoite = http://www.umich.edu/~lowbrows/reflections/2006/dsnyder.17.html | Selite = | Julkaisija = | Viitattu =30.8.2007 | Kieli ={{en}} }}</ref> Ennen ''Principia''-teosta Newton julkaisi pääteoksensa esiteoksen nimeltä ''[[De Motu Corporum in Gyrum|De motu]]'', joka valmistui vuonna 1684.

Newtonin perusidea oli, että kaikki kappaleet vetävät toisiaan puoleensa ja taivaankappaleiden liike tapahtuu tämän voiman alaisena mekaniikan peruslakien mukaisesti. Newton myös ymmärsi, että [[Maa]]ssa tapahtuvat ilmiöt johtuvat samasta ilmiöstä kuin [[Kuu]]n liike Maan ympärillä. Newtonilaiselle mekaniikalle on ominaista käsitys [[absoluuttinen aika ja avaruus|absoluuttisesta ajasta ja avaruudesta]].

=== Luonnonfilosofia ===
Newtonin luonnonfilosofiassa oli keskeistä, että kaikki havaitut ilmiöt olivat hiukkasissa eli atomeissa vaikuttavien voimien seurausta. Newton ei pystynyt selittämään näiden voimien perimmäistä olemusta silloisen descartesilaisen mekanistisen luonnonfilosofian avulla, vaan jätti tämän kysymyksen täysin avoimeksi. Näillä kysymyksillä on suora yhteys Newtonin [[teologia|teologisiin]] spekulaatioihin. Hänen mielestään gravitaatiolain ja mekaniikan lakien mukaisesti toimiva maailmankaikkeus olisi mahdoton, ellei sitä pitäisi yllä Jumala, joka voi tarpeen vaatiessa puuttua maailmankaikkeuden toimintaan.<ref>{{kirjaviite| Nimeke=Tähtitieteen sanakirja| Vuosi=1999| Julkaisija=WSOY| Sivu=119 }}</ref>

=== Vaikutus valistusaikaan ===
Newtonin tieteellisten tutkimusten pohjana oli [[luonnontieteellinen menetelmä]]. Newton loi kokeelliseen tutkimukseen perustuvan induktiopäättelyn avulla kvantitatiivisen matemaattisen teorian, jonka avulla mittaustuloksista johdetaan yksinkertaisia perushypoteeseja sekä ennustetaan uusia ilmiöitä. Samaa periaatetta oli käyttänyt [[Galileo Galilei]] jo aiemmin tutkimuksissaan. Newtonin ohjenuora oli ''Hypotheses non fingo'', "en tee hypoteeseja". Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hänen näkemyksensä perustuivat kokeellisiin tuloksiin ja vain niihin. Newtonin ja Galilein käyttämä menetelmä on myöhemmin muuttanut maailman niin maailmankatsomuksellisesti kuin materiaalisestikin.

Myöhemmin Royal Societyn puheenjohtajana hän kirjoitti, että luonnontieteiden perusperiaatteet ovat ”luonnon kehyksien ja toiminnan löytäminen, sen pelkistäminen yleisiksi säännöiksi ja laeiksi, näiden sääntöjen kokeellinen todentaminen ja siten syiden ja seurauksien johtaminen”. Luonnontieteellisestä menetelmästä tuli [[valistusaika|valistusajan]] keskeisimpiä periaatteita.<ref>Lehti 1988, ''Isaac Newton – Jättiläisen hartioilla'', s. 331</ref>

== Okkultistiset tutkimukset ==
Newton aloitti [[alkemia]]n tutkimuksen jo nuorena ja harrasti sitä noin 30 vuotta. Hän laati useita käsikirjoituksia mutta julkaisi vain yhden pienen tutkielman, ''De natura acidorumin'' (1704). Siinä hän selostaa, kuinka happohiukkaset ja rautahiukkaset vetävät puoleensa toisiaan ja aiheuttavat näin raudan liukenemisen happoon. Newton oli vankkumaton Robert Boylen kehittämän atomiopin kannattaja ja tulkitsi kemian sen mukaisesti. Alkemian harjoittaminen oli Newtonin elinaikana laitonta, ja Newtonin kuoltua hänen alkemiaa käsittelevät tutkimuksensa leimattiin tekstillä: ”Ei kelvollisia julkaistavaksi.” Osin tästä syystä Newtonin alkemian töistä vaiettiin hyvin pitkään ja ne haluttiin pitää salassa.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Polly Curtis| Nimeke = Newton's alchemy manuscript found | Osoite = http://education.guardian.co.uk/higher/research/story/0,9865,1519335,00.html | Selite =| Ajankohta =1. heinäkuuta 2005 | Julkaisija = | Viitattu =14.9.2007 | Kieli = }}</ref>

Lisäksi ajateltiin, että Newtonin akateeminen maine olisi turmeltunut, jos moinen puuhailu olisi paljastunut.<ref>Lehti 1988, ''Isaac Newton – Jättiläisen hartioilla'' s. 75</ref> Newtonin [[okkultismi|okkultistiset]] puuhastelut tosin ovat voineet olla olennaisia painovoimalain ja muiden Newtonin oivallusten kannalta. Newtonin ajan fysiikka nojasi ajatukseen maailmasta törmäilevien hiukkasten valtakuntana, kun taas [[kaukovaikutus]] oli tuntematon käsite. Okkultistisissa teoksissa oli mainintoja mystisistä vetovoimista kappaleiden välillä, pohdintoja äärimmäisen pienestä ja suuresta ja muutakin, mikä ehkä antoi aihetta pohdiskeluihin kirkon ja aristoteelisen järjestelmän ulkopuolisista käsitteistä.

Myöhempi tutkimus on osoittanut, että Newton oli perin pohjin kiinnostunut alkemiasta. Hän kopioi alkemistisia teoksia ja teki itse suunnattoman paljon muistiinpanoja ja kokeita. Newton uskoi itse asiassa, että hän pystyi saavuttamaan alkemian päämäärän eli valmistamaan mistä tahansa aineesta [[kulta]]a. Arvioiden mukaan Newton kirjoitti alkemiasta ja sen tutkimuksesta noin miljoona sanaa, mikä vastaa 4&nbsp;000–5&nbsp;000 konekirjoitettua paperiarkkia. Newton työsti myös kemiallista hakemistoa, ''Index chemicusta'', lähes kymmenen vuotta. Hakemiston tarkoituksena oli jäsentää Newtonin lukemaa alkemistista kirjallisuutta. Kun ensimmäinen hakemisto tuli suhteettoman laajaksi ja hankalaksi käyttää, hän aloitti uuden työstämisen. Lopulta hakemistossa oli yli sata sivua tiivistä kirjoitusta ja 5&nbsp;000 viittausta lähes 150 teokseen. Newton luotti kirjoituksissaan [[Filalethes|Filalethekseen]], [[Michał Sędziwój|Sędziwójiin]], [[Jean D'Espagnet|D'Espagnetiin]] ja [[Michael Maier]]iin.<ref name="lehti76"> Lehti 1988, ''Isaac Newton – Jättiläisen hartioilla'', s. 76</ref>

Newtonin alkemian tutkimukset kestivät koko hänen parhaimpien miehuusvuosiensa ajan. Kun hänet nimitettiin vuonna 1669 Cambridgen yliopiston matematiikan professoriksi, hän matkusti ensimmäiseksi Lontooseen ja osti kemikaaleja, kaksi uunia, lasiastioita sekä alkemian perusteoksen, ''[[Theatrum Chemicum Britannicum]]in''. Sen jälkeen hän aloitti käytännön kokeet. Newton rakennutti asuntonsa sisäpihalle Trinity Collegeen laboratorion, jossa hän suoritti huolellisia kokeita lähes 20 vuoden ajan.<ref name="lehti76"/>

Newton luopui alkemian tutkimisesta 1690-luvun puolivälissä. Varmaa syytä tähän ei tiedetä, mutta lopettaminen saattoi johtua heikosta menestyksestä tutkimuksissa. Newton myös uskoi vuoden 1693 hermoromahduksen johtuneen kokeissa käyttämistään kemikaaleista, mikä voi uusien tutkimusten perusteella pitää paikkansa. Eräässä Newtonin hiuksesta otetussa näytteessä oli lähes 40-kertainen määrä [[elohopea]]a tavalliseen verrattuna.<ref name="TKH">Tieteen kuvalehti Historia 15/2013, s. 32–35</ref> Lontooseen muutto vuonna 1696 ja nimitys Englannin rahapajan johtajaksi sinetöivät Newtonin alkemian tutkimusten loppumisen, sillä hänen oli pakko työskennellä käytännöllisempien asioiden parissa.<ref name="lehti78"/>

=== Maailmanloppu, vuosi 2060 ===
Jerusalemin kansallis- ja yliopistokirjastossa sijaitsevasta, Newtonin itseään varten kirjoittamasta muistiinpanosta ilmenee, että Newton ennusti [[Jeesuksen toinen tuleminen|Jeesuksen toisen tulemisen]] koittavan vuonna 2060 tai pian sen jälkeen. Newton päätteli [[Danielin kirja]]n avulla, että 1&nbsp;260 vuoden jälkeen [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] perustamisesta katolinen kirkko romahtaisi, ja pian sen jälkeen Jeesus palaisi maan päälle ja perustaisi [[tuhatvuotinen valtakunta|tuhatvuotisen valtakunnan]].

Vuonna 2003 eri maiden medioissa levisi juttuja, joissa kerrottiin Newtonin ennustaneen [[maailmanloppu|maailmanlopun]] koittavan vuonna 2060. Newton ei itse tuonut aikanaan ennustustaan julkisuuteen ja suhtautui epäillen ihmisten laskemien ennustusten julkaisemiseen, koska ihminen on erehtyväinen, ja jos ennustus ei pitäisikään paikkansa, Raamatun paikkansapitävyys saatettaisiin kyseenalaistaa. Newtonin laskelman tarkoitus oli valaa toivoa ja osoittaa, että Jeesuksen toiseen tulemiseen olisi aikaa vielä usea vuosisata eikä se koittaisi vielä hänen aikanaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://isaac-newton.org/statement-on-the-date-2060/ | Tekijä = Snobelen, Stephen D. | Nimeke = Statement on the Date 2060 | Ajankohta = 2003 | Kieli = {{en}} | Viitattu = 24.1.2014}}</ref>

== Putoavan omenan tarina ==
[[Tiedosto:Newton's tree, Botanic Gardens, Cambridge.JPG|thumb|right|180px|Kuvan puun uskotaan olevan "omenan pudottaneen puun" jälkeläinen. Omenapuu sijaitsee Botanic Gardensissa [[Cambridge]]ssa. [http://maps.google.fi/maps?ie=utf-8&oe=utf-8&rls=org.mozilla:en-US:official&client=firefox-a&um=1&q=botanic+gardens&near=Cambridge,+United+Kingdom&fb=1&cid=0,0,4377479545653913117&sa=X&oi=local_result&resnum=1&ct=image (Katso sijainti)] ]]
Isaac Newtonin uskotaan keksineen painovoimalain vuoden 1666 kesällä, kun hän näki omenan putoavan puusta, joka kasvoi hänen synnyinpaikallaan. Tälle tarinalle on olemassa historiallista todistusaineistoa.<ref name="Simon Fraser-instituutti">{{Verkkoviite | Nimeke = Falling Apple Story | Osoite = http://www.sfu.ca/physics/ugrad/courses/teaching_resources/demoindex/mechanics/mech1l/apple.html | Selite =  | Julkaisija = Simon Fraser -instituutti | Viitattu = 12.6.2007 | Kieli = {{en}} | arkisto = https://web.archive.org/web/20131105104158/http://www.sfu.ca/physics/ugrad/courses/teaching_resources/demoindex/mechanics/mech1l/apple.html | arkistoitu = 5.11.2013 }} Web archive 2013</ref> Useat ensimmäiset Isaac Newtonin elämäkertojen kirjoittajat, kuten [[William Stukeley]] ja [[David Brewster]], mainitsevat omenan vaikuttaneen Newtonin ajatuksiin painovoimasta. Tarinasta on olemassa eri versioita, jotka eroavat vain hieman toisistaan. Newton kertoi tarinan vasta myöhempinä elinvuosinaan neljälle läheiselle ystävälleen Catherine Bartonille, Martin Folkesille, [[John Conduitt]]ille ja William Stukeleylle. Vaikka tapahtumasta oli kulunut jo pitkän aikaa, ei ole syytä epäillä, etteikö Newton olisi muistanut sitä riittävän tarkasti. On kuitenkin ihmetelty, miksei hän kertonut asiasta aiemmin.<ref name="Simon Fraser-instituutti"/>

Tarina kerrotaan ensimmäisen kerran [[Voltaire]]n vuonna 1727 julkaistussa esseessä ''Essay on the Civil War in France''. Voltaire mainitsee Newtonin saaneen inspiraation, kun hän käveli puutarhassaan ja näki putoavan omenan. Voltaire oli saanut tietonsa Newtonin sisarpuolen (tai velipuolen) tyttäreltä Catherine Bartonilta. Bartonilla oli läheiset suhteet Newtoniin, ja lisäksi hänen aviomiehensä John Conduitt oli Royal Societyn jäsen ja Newtonin ystävä. Voltairen tarinan paikkansapitävyydestä ei voida kuitenkaan koskaan päästä täyteen varmuuteen. Tarina kerrotaan joskus myös niin, että omena putoaa Newtonin päähän. Tämä versio on englantilaisen kirjailijan [[Isaac D'Israeli]]n keksimä.

David Brewsterin mukaan puu, josta omenan arvellaan pudonneen, oli hajonnut pahoin 1800-luvulle tultaessa. Noin vuonna 1820 puu kaatui myrskyssä, vaikka sitä oli yritetty aiemmin kunnostaa.<ref name="Simon Fraser-instituutti" /> Puun osia otettiin talteen, ja nykyään niitä säilytetään hyvin varoen. Edward Turnor, kartanon omistaja, dokumentoi omenapuun hyvin tarkasti. Hänen mukaansa omenapuussa kasvoi hieman päärynän muotoisia omenia ja niiden maku oli hyvin omalaatuinen.<ref name="Simon Fraser-instituutti" />

== Newtonin teoksia ==
* ''[[Method of Fluxions]]'' (''Fluksionimenetelmä'', 1671)
* ''[[De Motu Corporum in Gyrum]]'' (''Kappaleiden rataliikkeestä'', 1684)
* ''[[Philosophiae Naturalis Principia Mathematica]]'' (''Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet'', 1687)
* ''[[Opticks]]'' (''Optiikka'', 1704)
* ''Reports as Master of the Mint'' (''Rahapajan johtajan raportteja'', 1701–1725)
* ''[[Arithmetica Universalis]]'' (''Universaali aritmetiikka'', 1707)
* ''[[An Historical Account of Two Notable Corruptions of Scripture]]'' (''Historiallinen selvitys kahdesta merkittävästä Raamatun tekstien turmeltumisesta'', 1754)

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Lehti, Raimo & Markkanen, Tapio & Rydman, Jan (toim.) | Nimeke=Isaac Newton: Jättiläisen hartioilla | Selite=Tieteen päivät 1987. Ursan julkaisuja 34 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Ursa | Vuosi=1988 | Tunniste = | Isbn = 951-9269-41-X}}
*{{kirjaviite|Tekijä=Honkala, Juha (toim)| Nimeke=Tähtitieteen sanakirja| Vuosi=1999| Julkaisija=WSOY| Tunniste = | Isbn = 951-0-23765-5}}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}

== Aiheesta muualla ==
{{Wikisitaatit}}
{{Commonscat-rivi|Isaac Newton}}
*Joutsi, Jaakko; Slavov, Matias: [http://filosofia.fi/node/7124 '''Newton, Isaac'''] {{Wayback|1=http://filosofia.fi/node/7124 |päiväys=20160315192356 }} ''Logos-ensyklopedia''.
*{{SEP | Id=newton | Tekijä=Smith, George}}
*[http://www.newtonproject.sussex.ac.uk/prism.php?id=1 Newton Project], Sussexin yliopiston ylläpitämä sivusto Isaac Newtonista
*[http://scienceworld.wolfram.com/biography/Newton.html Isaac Newtonin biografia] ScienceWorldissa
*[https://web.archive.org/web/20110521040135/http://cll.mcmaster.ca:80/multimedia_projects/sample/newton/ The Mind of Isaac Newton] – Laaja sivusto Newtonista ja hänen saavutuksistaan Web archive 2011
*[http://www.gutenberg.org/browse/authors/n#a6288 Isaac Newtonin töitä] Project Guttenbergissä
*[http://www.pbs.org/wgbh/nova/newton/ Newtonista NOVAssa], joka on Public Broadcasting Servicen ylläpitämä sivusto
*[http://webapp1.dlib.indiana.edu/newton/index.jsp Isaac Newton ja kemia], Indianan yliopiston ylläpitämä sivusto
*[http://books.google.com/books?hl=fi&lr=&id=B5nIGHMiix4C&oi=fnd&pg=PA15&dq=ISaac+Newton+bio&ots=UpdvA9En-E&sig=PJ0Jb0bFl8sDqGD4nrllIlOmuxA#PPA23,M1 Digitalisoitu kirja], Newtonin elämästä. (George Grant)
*[http://solmu.math.helsinki.fi/2000/mathist/pdf/newton.pdf Newtonin ja Leibnizin matematiikan kehittymisestä] (PDF)
* {{Kirjaviite | Tekijä=Karttunen, Hannu | Nimeke= Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin  | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Ursa | Vuosi=2003 | Sivut= 474–475| Selite="Isaac Newton  (1642–1727)"| ISBN= 978-952-5329-26-1}}

{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Newton, Isaac}}
[[Luokka:Isaac Newton| ]]
[[Luokka:Vuonna 1642 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1727 kuolleet]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
[[Luokka:99.5 Luonnontieteilijät, matemaatikot]]