Lähdekoodi sivulle H

{{Suomen kielen aakkoset|iso=H|pieni=h}}
'''H''' ('''h''') on [[latinalaiset aakkoset|latinalaisten]] ja myös [[suomen kielen aakkoset|suomen aakkosten]] kahdeksas [[kirjain]]. H-kirjaimen nimi on [[suomen kieli|suomen kielessä]] ''hoo'' ja äännearvo joko [[glottaalifrikatiivi|soinniton {{IPA|[h]}} tai soinnillinen {{IPA|[ɦ]}}]].<ref name=savolainen/>

[[kyrillinen kirjaimisto|Kyrillisessä kirjaimistossa]] on myös samannäköisiä kirjaimia: [[Н|kyrillinen Н (н)]] sekä [[Һ|Һ (һ)]]. Yhdennäköisyydestään huolimatta nämä kaikki ovat [[Unicode]]-merkistössä eri merkkejä. Eeta ja kyrillinen Н eivät myöskään merkitse h:n tapaista äännettä; siihen tarkoitukseen käytetään kirjaimia [[khii]] (Χ, χ) ja [[Х|kyrillinen Х (х)]].

==Historiaa==
''H''-kirjain on kehittynyt [[kreikkalainen kirjaimisto|kreikan]] kirjaimesta [[eeta|''eeta'']] (''Η''), jonka alkuperä palautuu seemiläisen kirjoituksen ''ḥēt''-merkkiin. Kirjaimen seemiläinen ja myös vanhin kreikkalainen muoto oli [[File:PhoenicianH-01.svg|x20px]], josta myöhemmin muodostui Η.<ref name="tietosanakirja">{{Kirjaviite|Tekijä=Wichmann, Yrjö ym.|Nimeke=Tietosanakirja|Vuosi=1909–1922|Selite=Hakusana H|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Tietosanakirja-osakeyhtiö|www=https://runeberg.org/tieto/2/0895.html}}</ref>  

Seemiläisen kirjaimen äännearvo merkitään konventionaalisesti ”ḥ” mutta tarkka artikulaatio riippuu siitä, mistä seemiläisestä kielestä on kyse.<ref>O’Connor, M.: Epigraphic Semitic scripts. Teoksessa Peter T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 88–119.</ref> Kun ''ḥēt'' lainattiin foinikiasta [[kreikkalainen kirjaimisto|kreikkalaiseen kirjaimistoon]], siitä tuli [[eeta|''eeta'']] (''Η'', ''η''), joka klassisessa kreikassa edusti pitkää ''e''-vokaalia (nykykreikassa lyhyttä ''i''-vokaalia) mutta varhaisissa läntisissä kreikan muunnelmissa oli ''h'', minä se lainautui [[Etruskin kieli|etruskiin]] ja sitä kautta latinaan.<ref>Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 261–270.</ref> 

Saman kirjaimen pystyyn jaetuista puolikkaista muodostettiin sananalkuista ''h'':ta tai sen puuttumista osoittavat alkuhenkosmerkit: vasemmasta puolikkaasta ''dasỳ pneũma'', lat. ''[[spiritus asper]]'' eli vahva alkuhenkonen, kun sanan alussa oli [h-], ja oikeasta puolikkaasta ''psilòn pneũma'', lat. ''[[spiritus lenis]]'' eli heikko alkuhenkonen, kun sana alkoi vokaalilla.<ref>Threatte, Leslie: The Greek alphabet. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 271–280.</ref>

==H suomen kielessä==
''H'' on suomen kielessä konsonantti, joka ääntyy [[glottaalifrikatiivi]]na. Äänne voi olla joko soinniton {{IPA|[h]}} tai soinnillinen (tarkemmin sanottuna henkäyssointinen) [[Soinnillinen glottaalinen frikatiivi|{{IPA|[ɦ]}}]] riippuen sijainnistaan sanassa.<ref name=savolainen>{{Verkkoviite | nimeke = Verkkokielioppi | tekijä = Savolainen, Erkki | osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu153.htm | tiedostomuoto =  | selite = 1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š) | julkaisija =  | ajankohta = 2001 | viitattu = 18.8.2014 | arkisto = https://web.archive.org/web/20130717093432/http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu153.htm | arkistoitu = 17.7.2013 }}</ref> Tavallisimmin ''h'' on melko hälytön, [[puolivokaali]]mainen äänne, jonka suuartikulaatio on yleensä vahvasti vokaaliympäristön värittämä, ja siksi ''h'':ta voisi kutsua myös (soinnittomana) kuiskatuksi ja (soinnillisena) henkäyssointiseksi vokaaliksi.

Hieman liioitellun tulkinnan mukaan ''h'':lla on suomessa [[allofoni|allofonit]], palataalinen [[Soinniton palataalinen frikatiivi|{{IPA|[ç]}}]] ja velaarinen [[Soinniton velaarinen frikatiivi|{{IPA|[x]}}]] palataalisten tai velaaristen konsonanttien edellä, esim. ''vihje'' {{IPA|[viçje]}} ja ''tuhka'' {{IPA|[tuxka]}}.<ref name="isokielioppi">{{Kirjaviite | Tekijä=Hakulinen, Auli (päätoim.) | Nimeke=Iso suomen kielioppi | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2004 | Tunniste = | Isbn = 951-746-557-2 | www=https://kaino.kotus.fi/visk/etusivu.php | Selite=§ 4, 5 }}</ref>

[[Geminaatta|Kaksoiskonsonanttina]] ''hh'' on suomessa hyvin harvinainen. Poikkeuksia ovat sana ''[[hihhuli]]'' [[hihhuli|ja]] siitä johdettu verbi ''hihhuloida'', muutamat tuoreet [[lainasana|lainasanat]] kuten ''[[wahhabismi]]'' ja eräät [[Interjektio|interjektiot]] ja [[onomatopoieettinen|onomatopoieettiset]] ilmaukset (''hohhoijaa'', ''hahhah'' jne.).<ref name="savolainen" /> [[Yleisgeminaatio]]n vuoksi ''hh'' voi esiintyä myös joissakin [[murre|murteissa]] kuten [[Savon murre|savon]] sanassa ''rahhoo''.

==H muissa kielissä==
''H'' ääntyy glottaalisena frikatiivina suomen lisäksi mm. [[Romaaniset kielet|romaanisista]] kielistä [[Romanian kieli|romaniassa]], [[Germaaniset kielet|germaanisissa]] kielissä yleisesti, [[Slaavilaiset kielet|slaavilaisista]] kielistä [[Tšekin kieli|tšekissä]], [[Slovakin kieli|slovakissa]] ja [[Sorbi|sorbissa]] ja uralilaisissa kielissä kuten [[unkarin kieli|unkarissa]] yleisesti. Alueellisesti [h]- tai [ɦ]-ääntämystä voi tavata [[puolan kieli|puolassa]] ja vanhastaan [[Latvian kieli|latviassa]].<ref name="tietosanakirja"/> [[Fonotaksi|Fonotaktiset]] rajoitukset voivat kuitenkin kielittäin estää ''h'':ta esiintymästä muuten kuin tavun alussa, toisin kuin suomessa, missä ''h'' voi esiintyä myös tavunloppuisesti (esim. ''tah.ko'').

Monissa kielissä kirjoitetun kielen ''h''- jää kokonaan ääntymättä, koska sitä on kohdannut täydellinen [[Kato (kielitiede)|kato]]. Näin on esimerkiksi [[espanjan kieli|espanjassa]] ja [[portugalin kieli|portugalissa]].<ref name="tietosanakirja" /> [[Ranskan kieli|Ranskassa]] ''h'' ei tavallisesti äänny lainkaan, mutta erityistapauksissa se ääntyy [[glottaaliklusiili]]na (jolloin sitä harhaanjohtavasti nimitetään ''aspiroiduksi h-kirjaimeksi''). [[Saksan kieli|Saksassa]] ''h'' ääntyy tavun alussa kuten suomessa, mutta tavun lopussa se ilmaisee edeltävän vokaalin pidentymistä; esimerkiksi ''Jahr'' ’vuosi’ ääntyy {{IPA|[jaːɐ]}}.

Kirjoitetun kielen ''H'' ei aina osoita konsonanttia vaan toimii tarkkeenomaisesti osana [[Digrafi|digrafia]] tai trigrafia äänteille, joille latinalaisessa kirjaimistossa ei muuten ole merkkiä, esimerkiksi:<ref>Tuttle, Edward: Romance languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 633–642.</ref><ref>Senner, Wayne M.: Germanic languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 642–651. </ref><ref>McManus, Damian: Celtic languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 655–660.</ref><ref>Hamp, Eric P.: Welsh. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 660–663.</ref><ref>Comrie, Bernard: Languages of eastern and southern Europe. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 663–689.</ref>

* ''BH'' ja ''BHF'' [[Iiri|iirissä]] [v]
* ''CH'' [[Italian kieli|italiassa]], [[Katalaani|katalaanissa]] ja romaniassa [k], espanjassa [t͜ʃ], ranskassa ja portugalissa [ʃ], saksassa [x] tai [ç], [[Hollannin kieli|hollannissa]], [[Afrikaans|afrikaansissa]], [[Iiri|iirissä]], [[Kymri|kymrissä]], ylä- ja alasorbissa, puolassa, [[Tšekin kieli|tšekissä]], [[Slovakki|slovakissa]] ja [[Liettuan kieli|liettuassa]] [x]
* ''DH'' iirissä [ɣ]
* ''FH'' iirissä mykkä
* ''GH'' iirissä [ɣ]
* ''MH'' iirissä [v]
* ''PH'' monissa kielissä [[Kreikan kieli|kreikan]] lainasanoissa [f], kymrissä [ff]
* ''RH'' kymrissä [rr̥] tai [r]
* ''SH'' [[Englannin kieli|englannissa]] [ʃ], iirissä [h]
* ''SCH'' saksassa [ʃ]
* ''TH'' englannissa [θ] tai [ð], kymrissä [θ]
* ''WH'' englannissa murteittain [ʍ] tai [w].

==Muita esitystapoja==
{{esitystavat|iso=H|pieni=h|morse=....|radiosuomi=Heikki|radionato=Hotel|braillenumero=8|ASCII-iso=72|ASCII-pieni=104|Unicode-iso=U+0048|Unicode-pieni=U+0068}}

==H-kirjaimen merkityksiä==
*[[SI-järjestelmä]]ssä
** h tarkoittaa [[tunti]]a.
** h tarkoittaa yksikön etuliitteenä [[hehto]]a eli satakertaista (10<sup>2</sup>).
*[[Fysiikka|Fysiikassa]]
**h on [[Planckin vakio]]n tunnus.
**h on [[lämmönsiirtymiskerroin]].
**h merkitsee korkeutta (myös teknillisissä piirustuksissa ja kaavoissa).
**H on [[magneettikentän voimakkuus|magneettikentän voimakkuuden]] tunnus
**H on [[induktanssi|induktanssin]] yksikön [[Henry (yksikkö)|henry]]n tunnus.
**H tarkoittaa [[Termodynamiikka|termodynamiikassa]] [[entalpia]]a.
*<math>\mathbb H</math> merkitsee [[Matematiikka|matematiikassa]] [[kvaternio]]ita.
*H on [[vety|vedyn]] [[kemiallinen merkki]].
*H merkitsee [[biokemia]]ssa [[histidiini]]a.
*[[H (sävel)|H]] on [[Musiikki|musiikissa]] [[C-duuriasteikko|C-duuriasteikon]] seitsemäs [[sävel]] (monissa maissa B).
*H on joskus{{Milloin}} myös H-duurisoinnun merkki, mutta nykyään tästä käytetään useammin{{Lähde}} englantilaista vastinetta [[B]].
*H [[Ajoneuvon kansallisuustunnus|ajoneuvon kansallisuustunnuksena]] merkitsee [[Unkari]]a.
*H merkitsee [[VR-Yhtymä|VR:n]] yleisöaikatauluissa [[taajamajuna]]a.

== Lähteet ==
{{viitteet}}

== Aiheesta muualla ==
{{commonscat}}
*[http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/h.htm Suomen fonetiikkaa: konsonantti h]

[[Luokka:Suomen kielen kirjaimet]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]